Vuosi lähestyy loppuaan

Vuoden loppu saapuu lumisissa tunnelmissa. Oli hienoa viettää jouluakin talvisissa tunnelmissa, lunta on tullut nyt jo viikon ajan joka päivä. Pitkästä aikaa tuli haettua aattona ruokahalua pulkkamäestä. Ostin aatonaattona pulkan, virallisesti se on tarkoitettu koiran opettamiseen. Eipähän ole enää Jasulla pulkkakammoa :). Lisäksi koira aina voitti, epäreiluista keinoista huolimatta (pitelimme sitä hetken kiinni antaaksemme laskijalle etumatkaa), se oli aina ensimmäisenä sekä mäen alhaalla että ylhäällä.

Sukset on kaivamatta vielä esiin, vaikka keliä olisikin jo ollut. En vain ole saanut aikaiseksi. Ilmastonmuutoksesta huolimatta kulunut vuosi on ollut Suomessa kylmä. Silti ilmastonmuutos on tosiasia, Intiassakin sen huomasi.

Noh, nyt toivon, että sää pysyisikin talvisena ja että ehtisin kerätä hiihtokilometrejä ihan täällä etelässäkin ennen maaliskuun alun Levin reissua. Aamulenkki koiran kanssa lumisessa maisemassa, auringon vasta suunnitellessa ylösnousua, on taianomainen. Metsä on kaunis, kaukaiset valot valaisevat lumista järven selkää ja koira on jokaisesta heittämästäni lumipallosta yhtä innoissaan. Vuodenajoissa on puolensa.

Talvikelejä

Pakkasta on kestänyt viikon ajan. Aika makeeta, hieman lisää lunta niin olisi todella talvista. Itselleni pakkanen on lähinnä kerrospukeutumiskysymys, mutta koiraa kyllä on palellut melkolailla. Piti oikein ostaa lämpimämpi takki, jonka sisäpinta ei sähköisty niin pahasti. Jasu-parka oli viikko sitten nypittävänä, turkki on nyt lyhyt ja siisti, eikä selvästikään riittävän lämmin. No, lenkit on nyt sitten viikon ajan enemmänkin suoritettu kuin vain "tehty".

Joulukin olisi tulossa. Pikkupaniikkia puskee kaiken tarpeellisen hankkimisen suhteen, yritän sitä vielä pidätellä. Taas se tulee yllättäen, käsittämätöntä. Pitää ehkä laittaa kalenterihälytys ensi vuoden marraskuulle, "kerää luusi kasaan ja ala valmistautua joissa, laiskuri!". Positiivista on ne extravapaat jotka pidän joulun aikaan.

Joulukuun alkua Intiassa

Maanantai ja tiistain välisenä yönä saavuin Intiaan. Reissuun lähdin jo sunnuntai-iltana Tampereelta. Ensi yönä miellyttävän kätevästi puoli neljältä lähtee paluulento Saksaan. Minun pitänee kentälle raahautua kolme tuntia ennen sitä.

Sää Bangaloressa on lämmin, epätavallisen lämmin tähän aikaan vuodesta. Ensin se tuntui suorastaan kuumalta, mutta kroppa tottuu nopeasti. Edellisestä Intian visiitistäni on vierähtänyt parisen vuotta aikaa, ja paljon on muuttunut. Bangaloressa en ole käynyt lähes viiteen vuoteen. Lentokenttä oli uusi ja koko Intiaan saapumiskokemus on sitä myöten "pilattu". Ei enää ryntäilyjä holtittomasti "passintarkastukseen", vaan jonotus oli organisoitu ja kaikki toimi kuten muuallakin maailmassa.

Menen toimistolle joka päivä kolleegan kyydillä, minun tarvitsee vain ylittää katu hotellin kohdalta ja hän noukkii minut kyytiin. Kadunylitys onkin sitten jo toinen juttu...

Hotelli on ranskalainen mutta silti ihan ok. Pikkuisia omituisuuksia niin kuin maahan ehkä kuuluukin, mutta muuten kohteliasta ja ystävällistä palvelua. Yksin matkustava nainen ei tunnu olevan mitenkään erityisen outoa täällä. Hotelli kuhisee länsimaalaisia, mutta on myös paikallisten suosiossa, täällä oli rikkaan perheen häät ja tupa täynnä paikallista väkeä. Oli menoa ja meininkiä.

Mumbain pommitapausten jälkeen hotelleissa ja toimistoissa on otettu tiukemmat käytännöt. Kaikki laukut ajetaan läpivalaisun läpi joka kerta, kun tulet hotelliin sisään. Jokaisen on mentävä metallinpaljastimen läpi. Se tietysti piippaa joka kerta, mutta seuraus siitä on vain kohtelias pyyntö saada läpivalaista laukku. Autot pysäytetään porteilla ja autojen alustat katsotaan peilillä. Tosin yleensä katsotaan vain auton alusta kuskin alta tai konepellin alta, joten mikään kovin perusteellinen ei tämäkään pommitarkastus ole. No, maassa maan tavalla.

Sakkoturva?

Sattuipa silmiini Turun Sanomien artikkeli (joo, vahingossa selasin Turun Sanomia...) sakkoturvasta. Siis yritys Suomessa tarjoaa sakkoturvaa, joka vuosimaksua vastaan maksaa kaaharin sakot. Tosin sakkoja voi olla vuodessa vain 3 ja suurin maksu 115 euroa. Tosin jos henkilö ottaa 3 rikesakkoa vuodessa, on sakkoturvan riittämättömyys pieni päänsärky menetetyn ajokortin ohessa.

Tyhmähän ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Äkkiä ajatellen ei voi olla mitenkään taloudellisesti kannattavaa ostaa itselleen moista "vakuutusta". Vuosimaksu on tarjoushintana viitisen kymppiä, säästät siis vain jos tiedät saavasi vähintään yhdet (ja enintään kahdet jos haluat ajella ajokortti taskussasi) vuodessa. Kehottaako tämä ylinopeuteen? Kyllä minusta, tämä on suorastaan rikokseen kiihottamista.

Koko sakotusjärjestelmä joutaisi romukoppaan. Otetaan ennemmin käyttöön pistejärjestelmä, jossa mokailuista saa miinuspisteitä ja vuosien hyvästä käytöksestä pluspisteitä. Sitten näistä pisteistä voi käydä kauppaa mustassa pörssissä :), ostaa niitä eBay:stä tai ihan suomalaisesta huuto.net:stä...

Kaupan vapautta

Kansanedusta Mikko Alatalo kirjoitti tämän päivän aamulehdessä kaupan aukioloaikojen vapautumisesta, oikeastaan niitä vastaan. Kansanedustajan mukaan sunnuntaishoppailu tuhoaa perheitä, koska se riistää ainoan päivän jolloin perhe voi viettää rauhassa yhdessä.

Koska minulla ei ole lapsia, en osaa anoa rikkooko sunnuntaishoppailu todella perheen tervehenkistä yhdessäoloa. Sen sijaan voin sanoa työssäkäyvänä kuluttajana, että sunnuntai-aukiolo tekee minun viikonlopuistani helpompia.

En ehdi viikolla juuri kauppaan. Aiemmin, kun meillä ei ollut koiraa, tuli kaupassa käytyä usein töiden jälkeen ja pieniä ostoksia kerrallaan. Erikoiskauppoihin mentiin lauantaisin. Kun koiran kanssa päästiin johonkin rytmiin, ei viikolla ole juuri aikaa käydä kaupassa kuin ehkä pikaisesti lähikaupassa tai joskus automarketissa, jonkin muunkin asian perässä. Koira on päivät yksin, töiden jälkeen sen kanssa käydään pitkähköllä lenkillä, jolloin kello on jo melko paljon, erikoisliikkeet jo sulkeutuneet. Lisäksi ei joka ilta viitsi jättää koiraa uudestaan yksin. Tästä seuraa, että ostokset hoidamme pääasiassa viikoksi kerrallaan automarketissa, viikonloppuna jos olemme kotosalla.

Jos kaupat eivät ole sunnuntaina auki, pitää ehtiä lauantaina hoitamaan päivittäistavaraostokset (kuten ruoka), keikka johon menee helposti pari tuntia, sekä mahdolliset erikoisliikeostokset, kuten vaateostokset. Tässä menee koko lauantai, ja se on stressaavaa. Lauantaina juostaan asialista läpi nälkäisenä ja kiukkuisena, koska kunnollista ruokaa ei ehditä tekemään. Sunnuntaihin ladataa sitten kaikki odotukset vapaapäivästä ja rentoutumisesta.

Kauppojen ollessa sunnuntaisin auki asiat voi jakaa. Jotain voi hoitaa lauantaina ja jotain sunnuntaina, esimerkiksi monia vaateostoksia kiireettömämmin. Lauantaistressi on poissa. Ainakaan minulla sunnuntai-aukiolo ei ole vaikuttanut niihin paikkoihin missä käyn kaupassa. Isot ostokset automarketeissa, mutta yhtä lailla käyn keskustan kaupoissa vaateostoksilla tai muuta vastaavaa. Sunnuntaiaukiolot eivät ostoskäyttäytymistäni paikkojen suhteen muuuttaneet, vaan verkko-ostaminen.

Totta kai kaupan työntekijöiden asiat on järjestettävä. Sunnuntai-työstä pitää saada järkevä korvaus ja työntekijöillä on oltava myös mahdollisuus lepoon. Aina välillä ihmisellä pitää olla kaksi peräkkäistä päivää vapaata, olkoon töissä millä alalla tahansa.

Tänään kävin vaateostoksilla kaupungilla. Paljon väkeä oli liikkeellä, joulunalusavaijaisia taidettiin viettää. Muutaman erikoisliikkeen ikkunoita kävin katselemassa, ne olivat kiinni. Minäkin kävin ikkunoiden takana vain tulevan suuren juhlapyhän vuoksi, lahjaostoksilla. Sesongin ulkopuolella minulle riittää paljon pienempi valikoima avoimia kauppoja.

Kansanedustaja mainitsi myös, että katolisissa maissa kaupat ovat kiinni sunnuntaisin, lepopyhä todella pyhitetään. Ei näin ole joka paikassa, aika monessa paikassa Keski-Euroopassa kaupat saavat pitää ovensa sunnuntaisin auki. Samoin on myös Aasiassa, Kiinassa ja Intiassa sunnuntai on monelle perheelle ainoa päivä, kun voidaan viettää yhteistä aikaa kaupungilla. Suomalaisittain perhe voisi ehkä viettää enemmän yhteistä aikaa kotona kuin kaupungilla, mutta voihan olla että mahdollisuus hoitaa osa ostoksista sunnuntaisinkin suo viikolla paremmin aikaa esimerkiksi yhteisillä päivällisille.

Tai sitten meidän pieni perheemme on vain poikkeusesimerkki tässäkin asiassa :)

Sitkeys voitti mystisyyden

Koneenvaihdon yhteydessä virittelin uudestaan Airport Expressinkin toimintaan. Kuinka ollakaan, se ei enää suostunut ottamaan kiinni wlaniin. Väen väkisin se loi vain oman Apple-verkkonsa ja jos halusin jakaa musiikkia verkon yli, minun piti vaihtaa internetskusta sisäverkkoon. Tylsää.

Ongelmana oli luultavasti käytettävä salaus. En voinut muuttaa sitä, koska työnantaja vaatii, että asetukset ovat tietyt. Käytin tuntikausia Applen tukisivujen surffailuun etsiäkseni sieltä ratkaisua, mutta mitään ei löytynyt. Loin jopa case reportin asiasta, mutta koska takuu oli mennyt jo reilu vuosi sitten, olisi tukipalvelu ollut maksullista.

Turhauduin. Aina välillä otin Expressin esiin ja yritin. Ei mitään. Eilen yritin uudestaan taas. Kokeilin salasanan laittoa pari kertaa ja buuttasin Expressin. Kone jäi hakemaan yhteyttä siihen, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, ja turhaan. Jätin Airport Utilityn vilkuttelemaan ja menin suutuksissani saunaan.

Tunti, pari myöhemmin vilkaisin konetta, ja kas! Airport oli kuitenkin löytynyt uusilla asetuksilla, oikeassa verkossa kiinni. Ei mitään käsitystä mitä tapahtui, mutta nyt se taas toimii. Olisi tietysti hyvä tietää mitä tapahtui, mutta logeihin yms. ei ole kertynyt mitään järkevää. Nyt se vaan taas toimii. Täytyyhän minun pystyä surffaamaan koneella netissä samalla, kun heitän musiikkia hifilaitteistolle!

Voi vide näitä vehkeitä...

Suomalaiskuskien nousu ja tuho

Se siitä sitten. Ei tarvitse F1:ssä jännittää suomalaiskuskien puolesta ensi kaudella. Edellisestä vastaavasta kaudesta onkin vierähtänyt jo yli 20 vuotta.

Räikkönen on metka kaveri. Mies on nopea niin halutessaan, mutta ongelmana on, että hän haluaa vain ajaa. Kymmenien miljoonien eurojen vuosipalkalla useat tallit eivät halua kaveria, joka ei spronsoritilaisuuksiin osallistu tai osallistuessaan näyttää koko kropallaan, ettei kiinnosta. Lisäksi mies on todellakin kiinnostunut vain ajamisesta, ei auton kehittämisestä yms. Jos auto ei ole hyvä heti harjoitusten jälkeen, Kimi toteaa helposti "katsotaan mitä keksitään", mutta sellaista raivopäistä halua hakea parempaa suoritusta ei Kimiltä nähdä. Vain jos auto toimii, mies on pitelemätön. Kimi haluaa kyllä voittaa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä, ensi kaudelta mies mitä ilmeisemmin vain hinnoitteli itsensä ulos. Ferrari maksaa Kimille palkan joka tapauksessa, jos hän olisi todella halunnut ajaa ensi vuonna, hän olisi voinut mennä alennushinnalla MacLarenille.

On sääli, että luultavasti toistaiseksi F1:ssä esiintyneiden suomalaisten joukosta parhaat rattimiehen lahjat omaava kaveri ei uraansa todennäköisesti radoilla enää jatka. Mies siirtynee huvittelemaan rallipoluille, missä julkisuuskin on toista luokkaa.

Ehkä kuitenkin Kimin uraratkaisua kummallisempaa on, jos Heikki Kovalainen todella jää ilman tallipaikkaa. Suomussalmen kuha on osoittautumassa vain kalaksi kuivilla radoilla, liian kiltiksi mieheksi taistelemaan oikeista pisteistä. F1:iin nousu vaatii paitsi oikeanlaista taustatukea, myös kunnianhimoa ja taistelutahtoa. Mihin Heikki ne kadotti?

Nyt mietityttää kannattaako MTV3:n maksukanavia lunastaa ensi vuodeksi. Vaihtaisinko ne johonkin toiseen kaapelikanavasettiin ja alkaisin tosissani seurata vaikka jalkapalloa? :D

Eteläinen kalastajakylämme

Helsingin metron putkirikko pisti vauhtia vanhoihin kalastajakylävitseihin, mutta todellisuudessa vitsit ovat olleet varmaan vähissä. Katastrofilta henkilövahinkomielessä säästyttiin, mutta aineelliset vahingot ovat varmasti mittavat.

Olen liikkunut paljon Helsingin kaupungin tunneleissa ja ihaillut sitä miten hienosti peruskalliota kaupungin alla on hyödynnetty tunneleissa. Tunnelit ovat laajat ja niillä on saatu hyvin piiloon kaupunkia rasittava kauttakulkuliikenne. Valitettavasti tunneleita tehtäessä on näemmä unohtunut huolehtia maanalaisen putkiston kunnosta. Vai miten muuten on selitettävissä kymmeniä vuosia vanhat putket joita on uusittu vain paikoin? Totta kai raitioliikenteen jatkuva tärinä (ja muu maailma siinä päällä) aiheuttaa putkiin vaurioita, sitä varten niitä pitäisi tavalla taikka toisella seurata jatkuvasti.

Nähdyn kaltaista vesionnettomuutta ei saa sattua tuollaisissa tiloissa. Ennaltaehkäisyyn pitää panostaa. Raha, joka on laitettu tunneleiden kaivamiseen on hukkaan heitettyä jos vesijohtoverkoston on samalla annettu vanheta lähelle laskennallista maksimi-ikäänsä.

Hienoa, jos sortumista ei kuitenkaan tapahdu vaan tilat saadaa kuivatettua. Alatasojen yrittäjiä käy sääliksi, kuka korvaa menetyt tulot? Sitä salaperäistä timanttiporamiestä tuskin saadaan kiinni, joka ylimääräiset reiät oli porannut...

Joogaa...

Kävin tänään parin viikon tauon jälkeen taas astanga-jooga -tunnilla. Tauko johtui työmatkoista ja ehkä pienestä kammosta joka jäi jumiintuneesta niskasta edellisellä kerralla. Tällä kertaa otin rauhallisemmin, tavallaan, mutta myös ihan ensimmäistä kertaa koko syksyn aikana käytin oikeaa kättäni kunnolla ja siis suoritin nojaamiset ja hypyt oikein. Käteen sattui, alkusarjasta jäi viimeinen toisto tekemättä, mutta loppuvaiheessa ei ranteessa tuntunut enää mitään.

Kropassa tuntuu siltä, että huolella on venytelty. Tein myös niskaseisontasarjan kokonaan kaikkine taaksetaivutuksineen, ainoastaan päälläseisonta jäi tekemättä. Olo oli silti hyvä ja energinenkin kun tulin kotiin. Toivottavasti olen samaa mieltä huomenna :D

Pakko todeta, että wii:llä harjoittelusta on ollut apua.

Uutta omenaa kehiin

No niin, kuukausien jahkailun jälkeen vihdoin toteutin suunnitelmani ja kävin Mac-kaupassa. Ensimmäisellä kerralla keskityin lähinnä päättämään haluanko 15" vai 13" Macin. Hintaero pelkän MacBookin ja Pro-mallin välillä oli sitä luokkaa, että päätin jo varhain ottaa Pro:n. Koneiden hypistely ja kokeilu kypsyi työmatkan aikana päätökseksi pitäytyä 13" mallissa. Perustelen sen koneen mukavalla koolla, se ei todellakaan vielä liikaa tilaa. 15" alkaa olla leveyttä jo sen verran, että pienempään tottuneet silmäni jotenkin pitivät sitä liian isona.

Joten viime torstaina sitten kävin kaupassa ja kannoin laatikon kotiin. Malliksi hahmottui siis alumiinikuorinen MacBook Pro 13", 2.53GHz Intel Core 2 Duo prosessoreilla ja 4GB muistilla. Kovalevy tässä mallissa on nyt sitten jo 250Gt. Opin tulemaan toimeen vaivaisella 160Gt:llä, eiköhän tämä hetkeksi riitä.

Osoitin minulle harvinaista mielenmalttia (!) ja pidin paketin kiinni koko torstai-illan. Sen sijaan suoritin täydellisen varmuuskopioinnin vanhalta valkoiselta MacBookilta, Time Machinea käyttäen. Siihen meni aikaa koko ilta.

Seuraavana aamuna tyrkkäsin johdot uuteen koneeseen (ai kun se oli kaunis) ja Time Machine:lla täytetyn ulkoisen kovalevyn kiinni. Koneeseen virta ja hetken päästä se kyselikin haluanko palauttaa vanhat tiedot. No halusinhan minä. Aikansa ruksuteltuaan, tuohon meni oikeasti varmaan 30-45 minuuttia, uusi lumileopardi viimein käynnistyi. Ja hienolta näytti. Näyttö oli kirkas ja selkeä, varsinkin jos vertasin vanhan kanssa vierekkäin, uuden kuva näyttää minusta paremmalta. Ja se hiljaisuus! Kone ei pidä mitään ääntä.

Kaikki toimi jouhevasti, ei mitään ongelmia. Verkkoon hyppäsin toki ilman sen suurempaa dramatiikkaa, vain ohjelmistot olivat hieman uudistuneet. Ainoa pettymys tässä out of the box -kokemuksessa oli Canonin monitoimikoneen Pixma MP620 asennus. Se ei todellakaan mennyt heittämällä. Tappelin asian kanssa koko viikonlopun, vasta sunnuntai-aamuna löysin oikeat ohjeet netistä. Canon ei ole viitsinyt päivitellä ajureitaan kovin nopeasti uudelle lumileopardille ja koska haluan käyttää tulostinta nimenomaan verkon kautta, en USB:llä, asentaminen vaati vähän enemmän osaamista. Onnistuihan se lopulta, mutta olipahan taas tappelu.

Käyttökokemuksia... joka kerta, kun alan käyttää konetta, otan kellon pois. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että se naarmuttaa muuten alumiinikuorta. Toiminto on melkein vaistonvarainen, metallirannekkeinen kello konetta vasten ei tunnu lainkaan hyvältä idealta. En kyllä huomannut vanhassa koneessa mitään erityisiä jälkiä kellosta. Ehkä olen vain ylivarovainen. Kyllähän konenekin mukana tuli pieni pyyhe jolla kiillotella pintaa :). Trackpadin uusiin ominaisuuksiin en ole vielä tottunut. Olen ollut muutenkin epäortodoksinen mac-käyttäjä, sillä olen käyttänyt erillistä hiirtä, ihan tavallista Logitechin matkahiirtä Mighty Mousen sijaan aiemminkin. Trackpadin zoomit ja muut vaikuttivat kyllä ihan hyviltä ideoilta, mutta käteni eksyy silti irtohiireen kuin tahtomattaan....

Muutoin olen tyytyväinen. Kone on hiljainen, näyttö hyvä ja taustavalaistu näppäimistö LOISTAVA. Hinta oli suolainen, todellakin, mutta jos kone kestää käytössäni kolme ja puoli vuotta, on se ihan vertailukelpoinen PC-koneisiin nähden. Niin ja luonnollisesti kaikki kamerat, iPodit ja muut toimivat nikottelematta uuden koneen kanssa. Vain tulostin jupisteli.

Lunta!

Tänään se tapahtui. Ensilumi oikeasti satoi Tampereenkin leveysasteilla. Keskiviikko-iltana sitä oli ilmassa jopa Pasilan asemalla, mutta tänään satoi Tampereella lunta, kun pyöräilin töistä kotiin. Ja iltalenkin saimme tehdä vähän lumisessa maisemassa. Mahtavaa!

Tosin aikuinen minussa tietää kyllä, että lumi ei tainnut vielä tällä kertaa jäädä maahan.

Niskaseisonnassa

Joogaa on jatkunut nyt kolme kertaa. Olen välissä tosiaan harjoitellut kotona, enkä kurssilla ole tehnyt mitään käden varassa tapahtuvia liikkeitä, missä paino pitäisi laittaa kädelle. Oikea käsi on edelleen "sökö", jatkuva kipu on poissa mutta kädelle ei voi vieläkään varata.

Mutta joogasta on ollut apua. Liikkeet alkavat vähän sujua, vaikka tasapainoni on todella huono. Siihen pitänee panostaa enemmän. Kivaa oli päästä ensi kertaa oikeasti niskaseisonta-asentoon, jossa siis jalat ovat ihan suoraan kohti kattoa, vaikka teinkin sen kotona. Kurssilla yritin, mutta erehdyin nojaamaan käteeni ja se oli sitten siinä. Päälläseisonta saa odottaa, en halua kokeilla ennen kuin voin luottaa käsiin täysillä.

Joogaa ja sirkusta

Eilen kävin toista kertaa Astanga joogan alkeisharjoituksissa. Homma on mielenkiintoista, mutta minun osaltani asiat pitää tehdä tietysti vähän eri tavalla, koska en voi varata oikealle kädelleni. Käytännössä siis kaikki käsiin kohdistuvat voimajutut jäävät tekemättä. Hengittelen enemmän :). Sen kyllä huomaa, että olen aina inhonnut venyttelyä. Vaikka olen kaikenlaista liikuntaa harrastanut, niin venytellyt en ole juuri koskaan. Seurauksena on ultrajäykkä kroppa, eritoten keskivartalo ja jalat. Noh, wiin avulla voin kotona vähän reenata liikkeitä, toki ne eivät ole astanga joogan liikkeitä, mutta aurinkotervehdystä ja venyttelyitä wiillä tehdäänkin enemmän ilman käsien varassa hyppymistä, sopii minulle paremmin. Ja koska wiin balance board kertoo, etten ole jakanut painoani tasaisesti molemmille puolille, tulee harjoiteltua tasapainoa hyvin. Pyrin tekemään liikkeitä kolme, neljä kertaa viikossa joogaharjoitusten lisäksi. Toistaiseksi sujuu hyvin.

Tänään on muuten jännä päivä. Sirkus on tullut kaupunkiin, kävimme Jasun kanssa haistelemassa sen pystytystunnelmia Eteläpuiston rannassa. Illaksi on liput, pääsen vihdoin katsomaan oikeaa sirkusta! Kummityttö on tulossa mukaan, jännä ilta kaikin puolin!

Kausi ohi?

Nyt on vajaa viikko mennyt lepotreeniä. Ranne äityi viimeisestä kierroksesta ja suuttui lopullisesti rakennusprojektista, joten kädellä ei loppuviikosta tehnyt mitään. Lisää sairaslomaa ja ehdotonta lepoa. Vasenkätiseksi opettelu ei ole ollut helppoa, osaan tehdä monia juttuja vasemmalla mutta en mitenkään erityisen hyvin esimerkiksi kirjoittaa. Ja tietokoneen käyttö ei yksikätisenä onnistu, joten jonkin verran sitä tuli tehtyä vaikka muuten käsi olikin levossa.

Viime viikon tunnelmat olivat kyllä vertaansa vailla. Tarpeeksi rumaa sanaa ei löytynyt kuvaamaan sitä fiilistä, kun se lopulta iski tajuntaani. Kauteni on ohi. Jos oikein hassusti käy, ei tarvitse tehdä rakennushommia eikä pilkkoa puita koko syksynä. Eikä tietystikään golfata. Mutta koska tämä ei ole rakennusblogi, en tilitä tässä sitä, vaan sitä golf-kautta. Intoa olisi ollut vaikka kuinka, eikä käsi tuntunut viime kierroksella lainkaan kipeältä! Sunnuntaiaamuna se kyllä turposi, joten merkit olivat selvät. Muutenkin alkoi rassata koko käsihomma.

Positiivista on, että työterveys oli asiasta kiinnostunut ja saan hoitoa sekä seurantaa. Tilanne paheni aiemmasta kerrasta vaikka oli seurantaa, mutta nyt minua ohjeistaa lääkäri. Ja olen itsekin nyt ymmärtänyt, että asialla ei voi leikkiä. Pakko purra hammasta ja tehdä asiat hitaammin.

Lakesidessa

Lauantaina menimme A:n kanssa kokeilemaan millaista on pelata oikealla Country Clubin kentällä :), kävimme siis Lakesidessa Vammalassa. Ryhmän kolmas pelaaja valitsi kentäksi Järvenrannan, mikä saattoi olla ihan hyvä ratkaisu. Pirunpellossa rankkuja olisi voinut tulla lisää, en tiedä olisiko sieltä helpommin pallot löytyneet.

Joka tapauksessa kenttä oli positiivinen kokemus, itse pidin erityisesti takaysistä, joka minulta kyllä sujuikin paremmin. Pelaamiseen meni vain aika kauan aikaa, kenttä oli melko täynnä ja väylät pitkiä. Etenimme ihan hyvää tahtia vielä etuysin, mutta sen jälkeen oli pakko ottaa klubilta purtavaa ja juotavaa. Pidimme peräti 7 minuutin (!) tauon, silti takanamme tullut ryhmä, juoksueväät klubilta ostettuaan, kiiti ohitsemme ja aloitti takaysin ennen meitä. Huomasivat kyllä tulla asiaa pahoittelemaan, kun istahdimme odottelemaan omaa vuoroamme, mutta päivä oli nätti ja pieni levähdys oli ok joten annoimme heidän mennä. Seurauksena kyllä oli, että saimme useampaan kertaan odotella heitä ennen omia avauksia tai väylälyöntejämmekin. Ilmeisesti pallon saaminen riittävän pitkälle väylää pitkin on hankalaa vähän enemmän elämää nähneillekin pelaajille.

Päivän saldoksi jäi yksi par ja yksi bogey sekä semmoinen nätti 200 metrin avaus viimeisellä reiällä. Muuten on kyllä vielä paljon harjoiteltavaa...

Kierros Sportstrackerissä.

EDIT:
Sen verran vielä kommentoitava, että Lakesidessa oli omat mestaruuskilpailut viikonloppuna. Greenit oli ajettu niin lyhyiksi kuin mahdollista, todella nopeiksi siis, ja reiät porattu koviksi ja teräviksi reunoiltaan. pallo saattoi mennä helposti 360 asteen kiepauksen reiän reunoja pitkin putoamatta sisään. Kun vielä greenit ovat muutenkin kallistettuja, ei mitään saanut ilmaiseksi. Summattuna, en ole koskaan pelannut niin vaikeilla greeneillä. Niinpä muutaman kakkosputin upotusta puolestatoista metristä tai kahdesta tuuletteli ihan mielellään, vaikka tulos olisikin ollut tupla tai ynnä muuta.

Väylät olivat myös hyvässä iskussa, joten hienoa golfia pääsimme pelaamaan.

Juoksuvyöharjoittelua

Kävimme eilen Jasun kanssa pitkästä aikaa juoksulenkillä. Päätin kokeilla myös juoksuvyötä, jonka ostin jo keväällä. Olin ajatellut, että se toimisi hyvin ainakin hiihtolenkillä, sillä sen saisi repun vyönauhaan kiinni. Mitään vyölaukkua yms. minulla ei ollut joten juoksuvyö oli pakko laittaa housun vyötäröllä olevaan kiristysnaruun kiinni.

Homma toimi yllättävän hyvin, kiinni ollessaan Jasu vain pysyy aina melko lailla vierelläni, joten minun on pakko pitää juoksuvyöstä kädellä hieman kiinni ettei koira kompastu siihen. Menimme taas Pyynikillä osittain pienemmillä poluilla, joilla annoin koiran juosta vapaana. Silloin Jasu aina innostuu ja juoksee lujaa, menemme suorastaan kilpaa. Tai siis koira voittaa 6-0, en minä sitä kiinni saa varsinkaan niillä poluilla jotka ovat puiden juuria täynnä.

Sää oli hyvä, mukavan lämmin ja koirakin toipunut juoksuistaan niin, että intoa piisasi. Kaiken kaikkiaan mukava lenkki. Nyt voi levätä pari päivää, huomenna golfia ja ehkä maanantaina seuraavan kerran juoksemaan.

Kesä on virallisesti ohitse

Nöyrryin viime viikolla jo pitkiin housuihin töihin pyöräillessäni. Tänä aamuna oli pakko laittaa takki päälle. Vedin vielä ohuen takin niskaani ja sekin tuntui liian ohuelta aamun viimassa. Nyyh, kesä on ohi :(, caprit ja shortsit joutaa pesuun ja ylähyllylle.

Pirkkalan korkkaus ja vähän yleisurheilua

Perjantai-aamusta oli tii-aika 6:40 T:n kanssa Pirkkalan kentällä. En ollut sielläkään ennen pelannut, joten odotin innolla. Sää oli hieno, aamu oli kirkas vaikkakin viileä, mutta kierroksen edetessä lämpö nousi. Meillä oli tavoiteaikana neljä tuntia tai alle, koska T:llä oli palaveri jo yhdeltätoista. Neljään tuntiin päästiin.

Kenttä oli hieno. Vaikka etuysin piti olla helpompi, olin siinä jotenkin kipsissä ja vedin melkein kaikki avaukset raffille tai outtiin. Takaysi oli vaikeampi, mutta onnistuin siinä pitkillä avauksilla paremmin. Lyönti oli kyllä samalla tavalla hukassa kuin keskiviikkona, joten tuloksellisesti muisteltavaa ei juuri jäänyt. Joka tapauksessa hieno kenttä oli mukava kiertää hyvässä seurassa. Aamusella saimme vielä melko rauhallisestikin pelata, perässä tuli kyllä porukka jonka yhteistasoitus oli neljäsosa meistä, mutta he pelasivat vain etuysin. Ainoastaan kentän huolto häiritsi hieman. Pakko sanoa, että en pysty aloittamaan rennosti jos takana odottaa traktori ja sen kuski päästäkseen tiiauspaikkaa leikkaamaan.

Omien kierrosten jälkeen oli terapeuttista taas katsella Golfin majoria tv:stä. Mokia sattuu näköjään muillekin. Tigerin voittoa toivoin, mutta toisaalta oli hienoa että se menikin nyt ihan uudelle kaverille. Ja miten hieno on laji jossa maailmanlistan 110. voi pelata rinta rinnan maailmanlistan 1. kanssa ja voitta tämän!

Yleisurheilun MM-kisatkin alkoivat. En ehtinyt viikonloppuna paljon muuten katsella, mutta miesten 100 metrin välierät ja loppukisan katsoin. Eipä ole hetkeen näkynyt yhtä hienoa juoksua kuin Jamaikan Usain Bolt vetää. Mies ei ole selainen takavuosien voimajuoksija mitä USA:sta oli tapana tulla, vaikka voimaakin löytyy. Melkoinen ennätyskin syntyi. Tyson Gay juoksi myös loistojuoksun ja teki hienon oman ennätyksensä. Sääli sinänsä, että se ei riittänyt.

Etikettipohdintaa

Kävin eilen ensimmäistä kertaa pelaamassa Tammerissa golfia A:n kanssa. Pelasimme tietysti koko kierroksen. Sää oli huonohko, vähän väliä tihkutti vettä ja päästessämme 11. reiälle sade muuttui suorastaan rankaksi. Jatkoimme kuitenkin peliä, vaikka sanottava on, että läpimärältä raffilta lyöminen ei oikein sujunut. Olosuhteita ei huonosta tuloksesta voi syyttää, kuka käski sinne raffille lyömään... Kierroksen lopputulos oli tosiaan huono, vain pari bogeytä sain aikaiseksi muutamalla väylällä (en suinkaan vain par 3:lla). Kenttä oli kuitenkin ihan hyvän oloinen eikä minusta ollut ollenkaan vaikea pelata uudellakaan kentällä. Pikkuisen oli alussa hakemista paikoissa ja siirtymisissä. Greenit olivat toki haastavia, koska ne olivat eri tasoissa ja kallistettuja, mutta sain ne haltuun kyllä jos lähestyminen oli edes sinne päin. Jotain on greenien luvustakin jäänyt jo päähäni ja ainakin ruoho greenillä toimi aina johdonmukaisesti.

Paitsi että tutustuin uuteen kenttään niin sain havainnoida myös erilaista kulttuuria. Golfin etikettiinhän kuuluu toisten pelaajien kunnioitus ja kohteliaisuus. Tammerissa sen huomasi vaikka pelasimmekin kahdestaan. Aina tavatessamme muita reiältä toiselle siirtyessämme kaikki tervehtivät ääneen ja molempia erikseen. Vain joskus tuollaista sattuu Messukylässä. Kuitenkin Pirkanmaan Golfissa, jonka kenttä Messukylä on, on pitkäaikaisia ja golfin etiketin varmasti hyvin tuntevia pelaajia. Enkä nyt tarkoita vain sitä puistokenttää, par-3:sta, jossa usein pelaa ihmisiä joilla ei käyttäytymissäännöistä sen puoleen kuin golfin muistakaan säännöistä ole kovin selvää käsitystä.

Kumma juttu. Minusta se kohteliaisuus on toisaalta homman suola, harrastetaan yhdessä ja kuulutaan johonkin. Kohteliasta käytöstä ei muutenkaan ole tässä maassa liikaa...

Golf-huumaa

Kummasti tuli holarista lisäpotkua. Valitettavasti kädet eivät vain suostuneet yhteistyöhön, moottorisahaus ja muu ankara metsurointi aiheutti kipua käsissä ja lopulta tulehduksen oikeassa ranteessa. Siitä seurasi useamman viikon tauko ja mielipaha sen vuoksi.

Lopulta eilen kävin par3:lla kokeilemassa miltä käsi tuntuu. Homma sujui ihan ok, mitä nyt kerran epäonnistuin aloituslyönnissä ja osuin maahan => ei suositeltavaa ranteen osalta. Mutta eiköhän se tästä. Fysioterapeutti antoi jumppaohjeet ja yritän niitä noudattaa. Homman ideana on nimittäin tehdä riittävän vähän, mutta oikein voimistelua.

Peli on alkanut kuitenkin selvästi sujua. Par3:lla lyöntien määrä keskimäärin kierroksella on tippunut noin 10:llä viime vuodesta ja tasoitus on kuitenkin laskenut ihan kivasti. Vieläkin puuttuu tasaisuus, mutta into olisi kova. Kierroksia on kuitenkin tältä kesältä kasassa vasta kymmenkunta. No, ensi viikoksi on pari jo varattuna...

Hole in one!

Tämä päivä jää mieleeni varmaan lopullisesti golf-urani toistaiseksi hienoimpana tapahtumana! Löin tänään Messukylän 9-reikäisellä kentällä hole in one -lyönnin, kerralla kuppiin, väylällä 8 missä myös viime vuonna tein ensimmäisen birkkuni. Mieletön fiilis!

Koko kierros oli sujunut ennen tuota kohtuullisesti, tuplia oli toki tullut, mutta myös yksi par. Valitsin mailani sen par-lyöntiin johtaneen väylän perusteella, siinä rauta 5:llä oli mennyt 151 metrinen väylä pikkuisen pitkäksi, lipun ohi oikealle puolelle. Tämä 8. väylä oli 145 metriä, joten otin rauta 6:en. Mietin jopa rauta 7:ä, mutta ajattelin ottaa sitten svingin vain rauhallisemmin tuolla 6:lla. Ja svingi onnistui, pallosta näki heti että hyvin lähti. Pelikaverit, A ja kaksi uutta pelituttavuutta, sanoivat kaikki heti, että hieno lyönti, hyvin menee. Ja lippua kohti se laskeutui, suoraan lipun suuntaisesti. Pallo tuli alas pari metriä ennen reikää, siinä hötäkässä jäi katsomatta missä oikeastaan alastulo olikaan, ja rullasi suoraan kuppiin. Voi sitä riemua, pelikaverit huusivat hekin aivan tohkeissaan, yläfemmat raikasivat ja halauksiakin vaihdettiin. Ei jäänyt epäselväksi muillakaan lähiväylillä mitä tapahtui.

Viimeinen reikä jännitti melkoisesti, mutta onnistuin tuomaan sen tuplalla maaliin. Klubilla oli kuohuvaa kylmässä, joten peliseurueemme sai muistella hienoa hetkeä tovin terassilla.

En tiedä mikä tänään oli erilaista kuin aiemmin. Parin viikon tauko, reilu puolen tunnin kiireetön harjoittelu vai upouudet kengät?

Kalastamassa

Viime viikolla ostin ennen tontille menoa avokelavavan aikomuksena aloitella kalastusharrastusta nuoruusvuosien jälkeen uudelleen. Ajattelin, että kun kerran on järvitontti hommattu, niin voisin joskus vähän heitellä ja ehkä uistellakin. Hankin perusvavan ja 4 ahvenille tarkoitettua kuvaa. Keskiviikkoiltana pistin vavan kuntoon, vaati vähän muistelua miten se avokela taas toimikaan ja jonkin verran sain siimaakin suttuun. Heittelyn harjoittelu oli metsätontilla mahdotonta, joten siirryin rannalla kokeilemaan. Meillä ei laituria vielä ole, joten menin uloimmalle mahdolliselle kivelle kokeilemaan.

Kun olin tekniikan kuivaharjoitellut, heitin veteen ja onnistuinkin kelaamaan siiman sotkematta takaisin. Toinen heitto ja oho, pohjassa kiinni. Tai niin luulin, mutta haukihan se oli napannut kiinni. Sain hauen ihmeen helposti rannalle ja pakkohan sitä oli poseerata. Oli tuo nyt eri kokoinen kuin ne pienet ahvenet tai särjet joita aiemmin viime vuosina olin mato-ongella saanut.



Haukiparka oli vetäissyt koko syötin syvälle, joten hengiltä se oli otettava ennen kuin sain koukun irti. Ja koska telttaretkellämme ei ollut jääkaappia (kun ei ole sähköäkään), piti fisu laittaa heti paistokuntoon. Siinä sitten puolen yön tienoolla nautiskelimme itse pyydettyä haukea omalla rannalla. Hyvää oli sekin.

Sanomattakin selvää, että harrastus sai tästä melkoisen buustin. En ole vielä lisäkamoja paljoa ostanut, mitä nyt fileerausveitsen ja haavin ettei toiste tarvitse pienellä pesuvadilla ja tylsällä puukolla kalaa yrittää rannalle haalia ja fileoida.

Lisää golffia (ja vähän muutakin)

Tänä aamuna herätyskello soi lomasta huolimatta ja lähdin juoksulenkille aamutuimaan 07:30, aamiaisen jälkeen. S vei koiran ulos, aamulla oli pikkukoiralle liian kuuma juosta. Vedin normaalin reilun 6 kilsan lenkin, parin viikon tauon jälkeen oli taas nihkeätä. Mutta tuntui hyvältä hikoilla ihan muustakin kuin helteestä.

Lenkin jälkeen jugurttia naamaan ja suuntasimme golf-kentälle yhdeksän jälkeen. Puolikas kierros oli tänään parempi kuin eilen, mutta hyvä aloitus tyssäsi parilla reiällä tapahtuneeseen pelin sekoamiseen. En tiedä mikä tuli, mutta heti aloitus meni pieleen. Lopputulos oli kohtuullinen, tasoituksen pintaan pisteitä, mutta parempaankin oli eväitä.

Katsotaan ehditäänkö huomenna golffaamaan, ehkä olisi syytä, sillä nämä säät eivät jatku loputtomasti.

Sellainen penkkiurheilijakommentti, miten ihmeessä pääsi käymään niin ettei Wimbledon tennisturnausta näytetä Suomen televiossa? Siis se on se turnaus, jonka minäkin olen katsonut aina, muistan lähetyksiä 90-luvun alusta (jolloin pelasin itsekin tennistä). Ja nyt se ei ole lainkaan suomalaisessa televisioinnissa. Henmetti, minä sentään maksan tv-lupani ja maksukanavani!

Polttaa jo

Tänäänkin suunnattiin aamusella golf-väylille. Aloitettiin puolikas kierros 10:30, ja silloin oli jo polttavan kuuma. Kierrokseen meni 1h 50 m, lähinnä aikaa kului palloja etsiessä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sai kyllä meidät hikoilemaan. Ja poltti pohkeeni.

Juuri kun viimeisen väylän tiiauspaikalle astellessani ajattelin, että tämä oli huonoin golf kierros "niin kuin 4eva", niin enkös tintannut draiverilla niin kauniin aloituslyönnin piikkisuorana keskellä väylää ettei moista ole hetkeen nähty! Ja kakkoslyönnillä tulinkin 15 m päähän greenistä, se jäi vähän vajaaksi. Päivän eka chippi joka meni sinne minne tähtäsin, par-putti 15 cm päähän kupista. Ironista. Joten sen sijaan, että olisin haudannut bägin jonnekin syvälle, laitoin sen nätisti varastoon odottamaan huomisaamua. Jos sää sallii (ja pohkeissa on nahkaa), niin kenttä kutsuu taas.

Mutta on se golf vaan jännä laji. Siinä oppii koko ajan jotain uutta, erityisesti itsestään. Ja jos pelaa useinkin samojen kavereiden kanssa, alkaa oppia heistäkin sellaisia puolia mitä ei muuten tulisi esiin. Kun alkaa omia reaktioitaan ymmärtää ja pystyä myös käsittelemään (ja ennen kaikkea nollaamaan), homma sujuu jotenkuten. Minua luulisi kilpailuhenkiseksi, mutta ymmärsin jo aikaa sitten, että golfissa suurin vastustajani katsoo peilistä.

Kesän määritelmä

Aamulla oli lämmintä 22 astetta, kun menin koiran kanssa ulos lenkille vartin yli kahdeksan. Ilma oli leppeä, mutta enteile kuumaa päivää. Lenkin jälkeen suuntasimme golf-viheriöille, kiersimme par-3 kentän harjoittelun merkeissä, parin viikon tauko näkyi taas lyönneissä. Lopussa ne osuivat jo kohdalleen (greenille siis), eikä kierros ollut kovin hikinen.

Mutta kierroksen aikana, kun katselin sinisen kirkasta taivaanrantaa ja rauhallisesti pelasin eteenpäin, tajusin että nyt todella on kesä. Ja hienointa tässä kohtaa lomassa on se, ettei ole kiire minnekään. Siis ei mitään erityistä aikataulua tässä päivässä, ei suoritusta joka pitää tehdä, ei mitään. Nautiskelin fiiliksestä koko lopun kierroksen. Minusta tuntuu, että viimeksi on ollut yhtä kiireetön hetki joskus helmikuussa talvilomalla, kun olimme uusissa talvimaisemissa eikä mitään erityistä ollut mietittynä.

Duuni on sellaista, jossa kiire on tapa, aina ollaan myöhässä ja koko ajan pitää suorittaa, tai huolehtia että muut suorittavat. Sitten on projekti, joka kyllä nollaa pään muuten, mutta on sekin täynnä aikataulua ja järjestelyjä. Kaipaan välillä sitä tunnetta, kun minun ei tarvitse säätää, suunnitella eikä aikatauluttaa mitään. Edes päivän ajan.

Mieletön fiilis tämän päivän jälkeen. Tällä tunteella jaksaa taas.

Rock on Ratina!

Ratina rokkasi eilen oikein kunnolla. 30 000 ihmistä oli mahdutettu stadionille katsomaan kuin Bruce Springsteen ja E Street Band vetivät melkein kolmetuntisen keikan. Keikka oli hyvä, pappa Bruce oli hyvässä vedossa ja pirteä, osasi ottaa yleisönsä. Vaikka soitto ei olekaan maagista ja biisit aika samankaltaisia, mitä pitkä setti vain korosti, niin live-esiintyjänä bändi on mainio. Konsertissa oli hyvä fiilis ja esiintymistä katseli mielellään. Toki monta hyvää biisiä jäi pois, koska uudelta albumilta piti soitella kappaleita, mutta muuten se menetteli. En itse pitänyt tuosta uudesta Working on a dream -levystä niin paljon. Mieleenpainuvinta siinä on ollut Outlaw Pete, josta pidän vain koska lännenhenkiset biisit nyt vain sattuvat olemaan heikkouteni. Kyseinen biisi on niin draamaa täynnä, että se on varmasti tehty kieli poskessa.

Rahoilleen sai keikalla totisesti vastinetta! Bändi soitti tosiaankin melkein kolme tuntia, ei isompia taukoja yleisön kosiskelua lukuunottamatta. Parasta settiä veti kyllä Jay Weinberg, joka paikkasi isäänsä. Nuori mies oli selkeästi jännittynyt, mutta soitti rumpuja todella hyvin. Tsekkasin kaverin taustoja nopeasti ja mielenkiintoista kyllä, wikipedia väittää hänen olevan itseopiskellut rumpali ja soittaneen vasta 4-5 vuotta. Ja tämä kiertue Brucen kanssa on varmasti nuoren miehen uran toistaiseksi suurin, joten ei huonompi aloitus ollenkaan!

Juoksemisen iloa

Tehtiin Jasun kanssa taas hyvä aamulenkki, tosin vain 5 kilsaa. En viitsinyt enempää juosta koska koira oli edellisenä päivänä aika poikki helteen vuoksi. Aamulla sillä kyllä riitti virtaa ja halua kyllä juosta.

Ilahduttavaa on, että tuo reilu 5 kilsaa menee ihan kepeästi, ei niin sanotusti tunnu missään. Jos säät sallivat, koetan juosta loppuviikosta taas pisemmän lenkin, 7-8 kilometriä. Ilmeisesti säätila jäähtyy, joten Jasukin jaksaa paremmin.

Kesä!

Hieno aloitus kesälle toukokuun viimeisenä viikonloppuna! Hellettä sekä lauantaina että sunnuntaina. Itse tuli vietettyä viikonloppua Projektin parissa, mutta esimerkiksi ylioppilasjuhlia oli varmasti mukava vietellä. Kaunis sää jatkui ainakin maanantaiaamuun, perinteiseen tapaan nyt kerää jo pilviä.

Sopii toivoa, ettei viikonlopun lämpimät säät jääneet lämpöennätykseksi ja ainoiksi tälle kesälle.

Projektin johdosta oli keskivartalo sen verran väsynyt tänä aamuna, että juoksulenkki jäi väliin. Harkitsen sitä huomisaamuna uudelleen, vaikka huomenna onkin ohjelmassa myös konsertti Ratinassa.

Urheilua

Tällä viikolla olen ollut erityisen urheilullinen. Juoksin maanantai- ja keskiviikkoaamuina Jasun kanssa 6.5km:n lenkin, ja ihan hyvältä tuntui. Välipäivinä tein punttitreeniä. Tänään, kun oli vapaapäivä, kävin pelaamassa puolikkaan kierroksen golfia, toisen kerran oikealla kentällä tänä vuonna.

Sää tänään oli mielenkiintoinen. Pari ekaa väylää meni normikelissä, mutta kolmannella alkoi jo sade ja puolivälissä ukosti ihan kunnolla. Meidän piti jäädä Messukylän kuutosväylän alussa odottelemaan pahimman ohimenoa. Kenttä tyhjeni nopeasti pelaajista ja pelasimmekin kierroksen loppuun ainoina pelaajina.

Kierros oli vähän kaksijakoinen. Positiivisia asioita jäi mieleen heti kaksi, aloitukset draiverilla lähtivät ekaa väylää lukuunottamatta ihan ok, ei puihin tai metsään ja muutaman kerran ihan nappiinkin. Lisäksi lopputuloksena tasoitus putosi pari pykälää. Mutta muutama väylä meni kyllä niin pieleen kuin voi mennä. Lisää harjoittelua...

Onnittelin loppuvaiheessa itseäni hyvistä vaateostoksista. Teknisten vaatteiden ansioista rankkakaan sade ei kastellut kuin lippalakkini, joka on tuikitavallinen. Takki ja housut pitivät hienosti vettä, jopa Craftin juoksupuvun takki, jonka olin pukenut päälleni ihan vain sen ohuuden ja keveyden vuoksi. Kengät toki lopulta kastuivat, nahkaiset kuin ovat ja ilman mitään hienouksia. Muutenkin uudet kengät ovat haussa, nuo Adidaksen edulliset tarjouskengät eivät ole edes puolikkaalla kierroksella enää loppuvaiheessa kovin miellyttävät jalassa, vaan tuppaavat hankaamaan.

Golf on pukeutumislaji :D

Viheriöillä

Bägi alkaa olla kasassa. Hommasin Cobran FP -sarjan rautasetin grafiittivarsilla. Varsin hienon näköiset ne ovat, ja sopivat toki myös saman merkkiseen bägiini ja hybridiin + draiveriin :).

Tuntumaa piti mennä heti eilen ottamaan rangelle ja vihdoin sain golf-kauden auki myös ulkoilmassa! Harjoittelun jälkeen kiersimme par 3:sta S:n ja A:n kanssa. Harjoittelu ei sujunut hyvin, oli vaikea taas muistella koutsin antamia ohjeita svingikurssilla, mutta onnistumisiakin tuli. Ennen kaikkea draiverilla pääsin vetämään ekaa kertaa ulkoilmassa.

Kierros ei ollut mikään loistava, mutta tulipahan tuntumaa uusiin mailoihin. Ja vakuutettua itselleni, että täyssetin (siis 5-9) ostaminen oli hyvä ratkaisu. Rautalyöntieni pituus on kasvanut niin paljon, että tarvitsen ne välimailatkin, ja 8:a ja 6:sta tuli käytettyä par3:n lyhyillä väylillä.

Mukavaa oli pelata pitkästä aikaa ulkona. Väylät olivat enimmäkseen Messukylässä kunnossa, mitä nyt ne muutamat yleensäkin märät olivat märkiä myös nyt. Viheriöt olivat pikkuisen liian hiekkaisia mikä vaikutti välillä puttilinjoihin (seliseli), mutta par3 on harjoittelua varten... Kun vain nyt saisin järjestettyä tälle(kin) harrastukselle aikaa riittävästi...

F1 kausi ratkennut, vai ratkesiko sittenkään?

Jahas. Eipä tarvinnut sunnuntainakaan seurata F1-kisaa loppuun. Räikkösen ja Kovalaisen surkeat aika-ajot näyttivät vaihtuvan ihan kelpo suorituksiksi loistavan lähdön ansiosta, mutta onneksi luotettavuuspeikot astuivat taas kehiin ja vehkeet hajosivat.

Helppo veikkaus nyt olisi, että Jenson Button, jo entiseksi lupaukseksi tuomittu, vie maailmanmestaruuden. Tältä todellakin näyttää, kalusto on vakuuttava ja mies on itseluottamusta täynnä.

Mutta kausi on silti pitkä. Ongelmiakin tulee ja Jensonin on niistäkin selvittävä. Lisäksi Brawn GP -tallin sisällä ei kaikki ole hyvin. Rubens Barrichello on urallaan ollut tarpeeksi kauan kakkoskuski eikä taivu moiseen asetelmaan enää. Ennustakin, että jos Brawn GP johonkin kaatuu, niin se kaatuu sisäisiin ongelmiin. Muistellaanpa hetki McLarenia kaudella 2007 ja tapahtumia akselilla Lewis Hamilton ja Fernando Alonso....

Väistämättömyyden kohtaaminen

Nyt se on tapahtunut. Väistämätön on nyt tapahtunut. Suomen jääkiekkomaajoukkue on piessyt USA:n 2000-luvulla niin monta kertaa, ja vielä kaksi kertaa peräkkäin MM-kisojen kuolemanpelissä, että asian täytyi joskus kääntyä toisin päin.

Minusta joukkueen matka katkesi Valko-Venäjälle kärsittyyn tappioon. Edellisenä päivänä pelasimme tasan varsinaisella peliajalla Slovakian kanssa, jonka peli perustui pääasiassa oman siniviivan sumputukseen viidellä miehellä. Siihen Suomen joukkue ei löytänyt ratkaisua peliajalla. Valko-Venäjä hoito homman samalla tavalla, mutta lisurina vielä ennätysnopea maali Suomen verkkoon. Toista tappiota samalla pelitekniikalla ei olisi saanut ottaa, lääkkeet oman pelin pelaamiseen olisi pitänyt löytää. Siinä mielessä en ymmärrä Suomen joukkueen joidenkin pelaajien puheita "tosipelien" alkamisesta vasta Kanada-pelissä, kun edellisessä otteluissa tuli tappio ja jatko-aikavoitto.

USA-pelissä oli puolitoista erää hyvää kiekkoa. Se perisynti, vastustajan maalivahdin sankariviitan asettelu, tuli toki tehtyä, mutta silti Suomi pelasi omaa peliä. Jokin käsittämätön munaus kuitenkin pelaajien päässä tapahtui, kun yhtä turhaa jäähyä seurasi kaksi peräjälkeen.

Rinne pelasi turnauksen parhaan pelinsä. Tehdyt maalit eivät olleet maalivahdin vika ja mies teki monta hyvää torjuntaa. Kaikenkaikkiaan porukka pelasi hienosti ja mallikelpoista kiekkoa, mutta kaverit olivat vaan parempia. Tällä kertaa.

Hyvää antia oli myös se, että katsoin pelin pubissa ulkomaalaisten työkavereiden kanssa. Ehkä sekin auttoi hillitsemään tappion aiheuttamaa mielipahaa... :)

Lätkää...

Olipahan taasen peli. Olin jo lähdössä nukkumaan Tsekin kolmannen maalin kohdalla, mutta onneksi jäin katsomaan. Viimeisessä erässä väsynyt Tsekki sai Suomen näyttämään jopa hyvältä.

Ei sillä, onhan Suomen pelissä ollut paljonkin hyvää, mutta hieman ohuella pohjalla on ratkaisijoiden laajuus ja pakkikaluston kovuus. Joukkue kyllä hitsautuu paremmaksi peli peliltä, mutta en jaksa tänäkään vuonna odotella isoja juhlia torilla.

Hienoa turnauksessa, vaikka se onkin vasta kovin alussa, on ollut kuitenkin se, että maajoukkueen ensikertalaiset tai vasta toista kertaa olevat ovat pelanneet ihan kelvollista, ennakkoluulotonta peliä. Viime vuosina on ollut syytä olla huolissaan siitä miten Suomen joukkue on "ukkoontunut", samat Sakut ja Teemut keikkuvat pistepörssin kärjessä vuodesta toiseen. Kapasen Niko ei kyllä ole mikään uusi mies noissa kuvioissa. Kapteeni Kapaselta olisin vähän enemmän odottanut...

--Muokkaus--
Tsekin pelin sekaisuus ja joukkueen ilmiselvä väsymys kolmannessa erässä yllätti. En ole tosin katsonut joukkueen aikaisempia pelejä, mutta tämä Tsekki ei ollut niin vaarallinen viisikkopelillä, joukkueen hyvyys perustui yksilöiden taitoihin (Jagr) ja vastaiskuihin. Mielenkiintoista nähdä miten Tsekki pärjää Kanadaa vastaan.
--Muokkaus--

Onneksi nyt on Suomen pelien suhteen välipäivä, vaikka lepo ei olekaan Wappuna se todennäköisin juttu :)

Pitkä talvi

Laskeskelin, että talvikautta Tampereen korkeudella on kestänyt yhtäjaksoisesti jo melkein kaksi kuukautta. Ilman 11.1. alkanutta viikon suojakeliä lunta olisi nyt suorastaan paljon. On sitä kyllä ollut ihan mukavasti, hiihtämään on päässyt jopa kaupunkiladuilla. Tätä talvea ei totisesti parin edellisen jälkeen voi moittia!

Eilen satoi lisää lunta. Koska sää on ollut kylmähkö riittävän pitkään, ei melkein nollakelin räntäsadekaan sulattanut kaikkea pois. Vielä ehkä pääsisi kaupunkiladulle hiihtämään, jos ehtisin mennä. Tänä vuonna olisi ollut kaikki edellytykset rikkoa hiihtokilometriennätykset (jotka minulla ovat kyllä vaatimattomat), mutta hiihtolomaviikolla Levillä ollut kylmyys pienensi sen viikon panosta niin paljon, että matkaennätys jäänee rikkomatta.

Mappikalenterissa maaliskuun kuvassa on luminen maisema ja lumiukko. Pitkästä aikaa se vastaa todellisuutta.

Kisat taas ohitse

Tältä talvelta MM-mittelöt on taas ohitse. Minun ei pitänyt juuri mitään katsoa, mutta tulipahan sittenkin tuijoteltua telkusta hiihtoa ja sen sellaista sivakointia. Mitalisaaliskin oli enemmän kuin odotin. En henkilökohtaisesti olisi mitenkään uskonut, että Aino-Kaisa Saarinen on norjalaisten pikkutyttöjen syöntikunnossa, hieno saavutus ottaa useampi mitali. Nykyaikana kisoja on enemmän kuin aikaisemmin, joten on kohtuutonta odottaa, että yksi nainen keräisi mitskun joka kisasta.

Miesten hiihtomitalit olivat kuitenkin isoin yllätys. Nimittäin mitalitta jääminen sekä yhdistetyssä että mäkihypyssä ei yllättänyt minua ollenkaan. Yhdistetyn kaverit eivät kuitenkaan ole vielä (tai enää) hiihtäjinä sitä luokkaa kuin Manninen ja Lajunen, joihin heitä vertaillaan. Ja mäkihyppy taasen... Harri Olli pitäisi todella laittaa kuriin. Kaveri voi olla ujo ja arka, ja median kysymykset ja tapa ahdistella urheilijoita ei välttämättä aina ole kovin asiallista, mutta vittuilut kameran edessä ne vasta asiatonta käytöstä ovatkin! Koko Suomen mäkijuokkue on tyypillisesti "vain voitto kelpaa" -sakkia, jolta urheilun ilo tuntuu olevan hukassa ehkä Larintoa lukuunottamatta. Mäkihyppääjien henkisen puolen koutsaamisessa olisi tehtävä suunnanmuutos ja pian.

Kisapaikkana Liberec ei niin vakuuttanut, enimmäkseen säätila oli ikävä ja ladut näyttivät huonommalta kuin Pyhäjärven jää jolla itse olen nyt käynyt hiihtelemässä. Mutta mukavaa oli nauttia iloisten hiihtäjien menestyksestä. Onnittelut siis vielä kerran!

Talvisään ihailua Lapissa

Tänä vuonna talvilomaa ei vietettykään Rukalla kuten monena vuonna aikaisemmin, vaan Levillä. Lähdimme reissuun jo perjantaina, itse asiassa Tampereelta auto lähti autotallista 14:20. Jasu oli toimitettu hoitoon edellisenä päivänä.

Vietimme yötä Oulussa, pysähdyimme matkalla vain syömään Viitasaaren ABC:lle ja saavuimme Ouluun jo yhdeksän jälkeen illalla. Holiday Inn osoittautui hyväksi paikaksi yöpyöä välillä, aamusella tukevan aamiaisen ja tankkaamisen jälkeen olimme jo takaisin nelostiellä nokka kohti pohjoista ennen kahdeksaa.

Koska olimme aikaisin liikenteessä, saimme ajella paljon rauhallisemmissa olosuhteissa kohti pohjoista kuin mitä olimme ennen Oulua ajaneet. Aamiaisen ansiosta syödä ei matkalla tarvinnut, pysähdyimme vain Napapiirillä kahvilaan. Kittilään saavuimme jo yhden aikaan.

Aikaisen saapumisen ansiosta ehdimme ladulle jo samana päivänä. Heitimme pienen, lihaksia avaavan :) vajaan yhdeksän kilometrin lenkin mökkialueen valaistuilla laduilla. Minut yllätti hieman se, että pimeä tuli vasta viiden jälkeen. En ole ollut tähän aikaan pohjoisessa koskaan, vain aikaisemmin ja paljon myöhemmin talvella. Viideltä näki vielä hienosti hiihtää mökille.

Tänään sunnuntaina sitten suuntasimme uudelle lenkille. Kuten Sports Trackerin kuvasta näkee, lenkki osoittautui pirteässä -15 asteen pakkasessa niin tiukaksi, että piti tulla loppumatka ski bussilla mökille. En vain enää jaksanut hiihtää metriäkään. Energiatasot pääsivät laskemaan liian alas muutama kilometri ennen Levi-keskusta, ja loppumatka oli tuskaista. Noh, nyt levätään ilta ja katsotaan mitä huomenna jaksetaan.

Pakkasta on, aamusella oli -20 astetta, ja paljon lunta.

Full moon

Keli vaihtui taas nopeasti jäätäväksi. Tänä aamuna teimme Jasun kanssa taasen lenkin Pyynikin nurmikentälle, Rosendahlin luokse. Täysi kuu loimotti taivaalla, ja hienon näköinen se olikin! Taivas ei ollut enää täysin musta vaan todella tumman sininen, ja kuu oli, lähestyessään taivaanrantaa, suuri ja keltainen. Se muistutti oikeastaan elokun kuutamoa. Harmitti taasen, että valokuvausvehkeet eivät olleet mukana. Tosin hyvä kuva olisi edellyttänyt paitsi kameraa niin myös jalustaa, ja jäisellä tiellä varusteiden raahaaminen koiran tarkkailun lisäksi olisi ehkä ollut turhan riskialtista urheilua.

Kova tuulen ansiosta katselutuokio tuli pidettyä lyhyenä. Haltin Windstopper -pipo on osoittautumassa talven parhaaksi hankinnaksi...

Jasun kanssa hiihtämässä

Eilen kävimme taasen hiihtämässä, tällä kertaa halusimme Jasun mukaan, joten menimme Pyhäjärven jäälle. Pyrimme jäälle suksien kanssa mahdollisimman nopeasti, koska suksien kantaminen ja koiran kaitseminen, kun se on kiinni, on ihan riittävän hankalaa lyhyenkin matkan ajan. Menimme siis jäälle läheltä eteläpuistoa.

Aloitimme melko myöhään, neljän jälkeen, mutta valoa oli ihan riittävästi. Sumu vain haittasi näkyvyyttä toiselle puolelle rantaa. Lämpötila oli noussut jo lähelle 0:aa, lumi oli jo kosteaa ja jääkin paikoitellen melko märkää.

Koira oli innoissaan. Se juoksi useimmiten ladulla (varsinkin jos vieressä ei mennyt kävelypolkua) ja meidän välissämme. Jasu todella tykkää olla ulkoilussa mukana, sen häntä heilui, kun se juoksi ja "ajoi takaa" edellä hiihtäjää. Välillä vähän huilattiin, mutta eihän innokas koira malttanut paikoillaan pysyä vaikka yritimmekin pysähtyä. Märkä lumi alkoi kuitenkin kerääntyä sen tassuihin palloiksi, joten paluumatkalla vauhti oli jo vähän rauhallisempaa. Hyvin koira pärjäsi vastaantulijoidenkin kanssa, vaikka oli vapaana.

Ihan Tahmelan rantaan asti emme viitsineet hiihtää, alkoi tulla pimeää ja halusimme säästää vähän koiraakin. Hiihtolenkki Sports Trackerissä.

Hyvä kuitenkin, että tuli käytyä hiihtämässä, nyt kun katson ikkunasta niin ulkona sataa vettä :(.

Talvi on täällä! (ainakin hetken)

Viikonlopun hieno talviulkoilutilaisuus tuli käytettyä hyväksi! Vaikka pääsin suksia hieman kokeilemaan (siis maastohiihto-) pari viikkoa sitten, tuli kunnolla hiihdettyä viime viikonloppuna.

Lauantai-iltasella kävimme Kaupissa hiihtämässä Niihamaan ja takaisin. Sää oli hyvä, mutta en todella odottanut ihan niin paljon ihmisiä ladulla kuin mitä siellä oli. Ilmeisesti muillakin oli sama motiivi, lauantai-saunaan on ehdittävä. Hieman tuli sellainen tunne, että amatöörihiihtäjät jäävät noilla laduilla jalkoihin.
Sportstragger: Kauppi-Niihama-Kauppi -lenkki. Ladut olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta perinteisen latu oli välillä vähän niin ja näin, oikeaoppista pertsaa en päässyt kunnolla harjoittelemaan, mutta vedin lenkin niin nopeasti kuin noissa olosuhteissa pääsin. Luistelemalla tietysti pääsi kovempaa, kuten S aina.

Joka tapauksessa innostuimme niin, että sunnuntaina menimme jo kokeilemaan Lamminpäähän pisempää lenkkiä:
Lamminpää-Julkujärvi-Lamminpää. Lamminpään ladut yllättivät hyväkuntoisuudellaan, mutta täälläkin oli jengiä ladulla ihan riittämiin, varsinkin muutaman kilometrin lenkkiä Lamminpään ympäristössä hiihti paljon ihmisiä. Voitelu oli vaikeaa, lumen laatu Lamminpäässä ja Ylöjärven puolella oli aivan erilaista ja pito oli huonohko koko ajan. Kolme kilometriä ennen "maalia" pito katosi lähes kokonaan ja kilometri ennen myös luisto katosi (koska lumi jäi suksen pohjiin).

Matkaa kertyi yhteensä yli 27 kilometriä, joten tämän talven hiihtosaldo on kymmeniä kilometrejä enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan :).

Yksi asia jäi ihmetyttämään molemmilta reiteiltä: ihmisten töykeys ja itsekkyys. Pohjoisessa hiihtäessäni (siis Rukalla) olen tottunut kohteliaisuuteen ladulla: takana tuleva väistää, kenenkään kannoilla ei hiihdetä vaan joko ollaan takana tai mennään ohi. Useimmiten pitkillä lenkeillä jopa tervehditään vastaantulijaa. Ikinä ei lasketa mäessä vastaantulijan päälle oman latu-uran ulkopuolella. Tampereen laduilla oli tyypillistä pakottaa edessä menevä ladulta pois tökkimällä suksilla kannoille koko ajan, vastaantulijat eivät väistäneet ja mäessä tultiin kaksi tai kolme rinnan vastaan. Mistähän mahtaa johtua?

Golf-kausi käyntiin sisähallissa

Tänään svingattiin golf-kausi käyntiin sisähallissa. Ehkä sitä ei tosiharrastaja vielä kauden avaukseksi laskisi, mutta tällaiselle satunnaishuitojalle on iso juttu aloittaa harjoittelu jo tammikuussa.

Testasimme A:n ja S:n kanssa Käyttöautogreenin hallin iltasella. Tunnin vuorolla ehti hyvin lyödä kaksi ja puoli koria ja kokeilla vähän miten putteri liikkuu kuukausien tauon jälkeen. Itse oikeastaan yllätyin siitä miten hyvin lyönti kulki. Pientä sivuttaisliikettä pallon liikeradassa kyllä oli, 50 metrin hallissa sitä ei niin helposti tietysti huomaa, mutta lyönti lähti useimmiten hyvin ja uusi draiveri, Cobra Speed LD 2008, toimi todella hyvin.

Tästä on hyvä jatkaa. Harjoittelulle tulee kyllä mukavasti hintaa, mutta katsotaan nyt montako kertaa siellä oikeasti tulee käytyä ennen kuin kausi todella lähtee käyntiin. Kuten viime vuonnakin, kun edellisen kauden lopetuksesta on muutama vuosi kulunut alkaa todella tehdä mieli takaisin viheriöille. Joulukuussa alkoi jo pikkuisen poltella, hallissa saa vähän tuntumaa, mutta oikeaa kierrosta alkaa jo kaivata. Enää muutama kuukausi... :)