MM-kisat taas ohi, mitäs nyt?

Oih... kuukauden putken jälkeen tulee jälleen tyhjyys. Jalkapallon MM-kisat, tai oikeammin World Cup, on ohi tältä erää, milläs nyt täytetään kaikki illat?

Oikeasti vähän ihmettelin sitä, että useassa eri lehdessä oli keskusteltu aiheesta, jalkapallon MM-kisojen loppuminen aiheuttaa ilmeisesti merkittävällä väestönosalla vaikeuksia keksiä tekemistä vapaa-ajalle tai suoranaista masennusta.

Seurasin ehkä 70% kaikista televisioiduista otteluista. Joitakin niistä en katsonut loppuun asti ennalta arvattavan (ja minun kannaltani epätyydyttävän) lopputuloksen vuoksi. Suurimman osan kuitenkin. Varsinaista ykkössuosikkia minulla ei ollut, oikeammin oli muutamia suosikkeja ja aina otteluissa kuitenkin jompi kumpi joukkue (vedonlyönneistä johtuen :D).

Kannatin isäntämaata, koska tunsin sympatiaa saksalaisia jalkapallofaneja kohtaan: mikään ei olisi hienompaa kuin olla läsnä, kun oma kotimaasi voittaa jalkapallokisat omassa maassaan. Kannatin myös Englantia, koska tunnen sympatiaa David Beckamia kohtaan. Mies on oikeasti hyvä jalkapalloilija joskaan ei paras ja ansaitsisi joskus jotain menestystä maajoukkuetasollakin. Rooneytä en oikein voi sietää.

Portugalista sain näppylöitä. En voi sietää kukkopoika-Ronaldoa. Italialaisia ihailin pikkunappulana, mutta kuolevien joutsenten lailla kaatuilemiset ja toisia pelaajia päin sylkeminen ovat saaneet minut suhtautumaan heihinkin välinpitämättömästi. Pidin peukkuja finaalissa Ranskalle, jonka peliesitys ei tosin näissä kisoissa ollut aina kovin häikäisevä. ZZ on Top, vaikkakin menetti taas malttinsa ja joutui ulos. Lopputuloksen kanssa pystyn kuitenkin elämään, vaikka ei Italian voitti niin hirmuisen ylivoimainen ollut. Yksi ylärimaan osunut liian kova laukaus, kaikki muut rankkarit menivät sisään, ei siis mitenkään erityisen loistokasta maalivahtipeliä edes.

Mutta geimit on nyt pelattu, telkkarista ei tule hetkeen muuta futista kuin ehkä jotain Veikkausliigaa, jossa draama ja tempo eivät ole ihan samalla tasolla kuin World Cupissa. Myönnettäköön, että joka kerta turnausten päätyttyä olo on hieman haikea, "tätä herkkua olisi katsonut vielä" -tyylinen, mutta toisaalta on helpottavaakin, kun pitkä turnaus päättyy. Jää aikaa johonkin muuhun ja saan nyt ehkä kuukauden aikana hankkimani univelat nukuttua pois. Jos minusta, urheilua melko intohimoisesti seuraavasta, mutta silti muuta elämää enemmän arvostavasta, tuntuu tältä, niin on enemmän kuin mahdollista, että Suomessakin on ihmisiä joiden maailmaan tuli tyhjiö tänään maanantaina pelien päätyttyä.

Hassuinta koko turnauksen aikana minusta oli kaikki se keskustelu siitä, miten avioliitot kärsivät futiksen seuraamisesta. Asialla ei ole mielestäni mitään tekemistä urheilun kanssa sinänsä, vaan parisuhteessa on jotain muuta vikaa, jos toinen vihaa urheilua yli kaiken ja toinen tuijottaa sitä herkeämättä. Molemminpuolinen kunnioitus puuttunee täysin.

Kaikenkaikkiaan koko turnauksesta jäi kohtuullisen hyvä maku. Ihan hirveitä ylilyöntejä ei tapahtunut, maalejakin tuli ja pelit olivat usein viihdyttävää seurattavaa. Ainoa huono puoli oli, että Suomi ei edelleenkään ollut mukana. Sitä odotellessa...

Out of the box -experience

Päätimme perheessä :), että kaksi pöytäkonetta ei ole enää tarpeen. Sen sijaan toisen pöytäkoneen voisi korvata kannettavalla. Tein pientä tutkimusta uusista kannettavista. Perusajatuksena oli, että koneen on kyettävä käsittelemään digikuvia, tallentamaan musiikkia ja tietysti toimittava hyvin nettisurffailussa. Ja mieluusti kyseessä on oltava pieni, kevyt kone!

Jäin kiinni Applen mainontaan ja hakeudun Tampereelle avattuun Apple Storeen voidakseni hiplailla laitetta. Ensikosketuksesta olin myyty! Mikä muotoilu, mikä näppäinten pehmeys! MacOS:stä en tiennyt juuri mitään (tai siis en ollut sitä koskaan käyttänyt), joten pieniä käyttövaikeuksia oli. Mutta päätökseni oli kypsynyt.

Tein vielä pientä taustatutkimusta netistä ja tilasin sitten Macbookin. Odotusta kesti 13 päivää, lähinnä siksi, että paketti makasi yhden ylimääräisen arkipäivän DHL:n hubissa Amsterdamissa, koska Keski-Euroopan maissa 5. kesäkuuta on vapaapäivä. Näin ollen paketti saapui minulle seuraavan perjantain sijasta vasta maanantaina.

Kokemus oli hämmentävä. Olen omistanut erilaisia tietokonelaitteita vuodesta 1989, olen ostanut niin monta eri tietokonepakettia etten edes muista, mutta koskaan homma ei todella ole toiminut niin kuin Macbookin kanssa kävi. Otin laitteen laatikosta, kytkin kaapelit, jotka muuten oli todella helppo kytkeä, ja kone toimi. Ymmärsin kokeneeni jotain järisyttävää, out of the box, suoraan laatikosta -kokemuksen.

Siis tällaista tietotekniikan pitää olla, otat laitteen laatikosta ja käytät sitä! Ei tuntikausien Windows- tai Linux-asenteluja, erilaisten johtojen kanssa leikkimistä yms.

Nyt olen sitten kaksi viikkoa opetellut MacOS:n käyttöä. Ei voi moittia, onhan järjestelmä aika käyttäjäystävällinen ja helppo oppia, vaikkakin pitkän Windows- ja Linux- kokemuksen omaavalle jotkin toiminnot ovat outoja. Lähinnä olen monesti miettinyt, että toimiko se todella noin helposti vai hämäsikö vain? Erityisen hienoa on mukana tullut iLife'06 softapaketti, jolla pari tuhatta digikuvaani on nyt uudessa ojennuksessa.

Mieletön kokemus, jota voi suositella kaikille. Jos nyt pitäisi vähemmän tekniikkaa harrastavalle tuttavalle tai sukulaiselle tietokonelaitetta suositella, ehdottaisin Macbookia tai Mac miniä.

Tämä kokemus herättää kuitenkin todella ajattelemaan mikä tässä teknologiamaailmassa on vikana, koska tällaisia kokemuksia tulee todella harvoin. Vasta viime vuosien puhelimallit ovat olleet enemmän tai vähemmän suoraan laatikosta toimivia, digibokseja ei viitsi edes mainita (muutamia viimeaikaisia poikkeuksia lukuunottamatta) ja kaikki tietokoneisiin liittyvät vempeleet ovat olleet käsittämättömän hankalia ns. tavalliselle kuluttajalle, jolla ei ole yhtä tai peräti kahta insinööritutkintoa suoritettuna.

Liian monimutkainen tekniikka jaottelee ihmiset vaarallisesti kahteen, tai oikeammin kolmeen ryhmään. Ensinnäkin on se ryhmä, jolla ei ole moiseen edes mahdollisuutta. Toiseksi on se ryhmä, joka ei saa laitteita yksin toimimaan ja kolmanneksi teekkarit jotka virittävät kuntoon kaiken mikä on jotenkin viritettävissä. Keskimmäiselle ryhmälle voidaan kyllä pian lanseerata erilaisia palveluita helpottamaan asiaa. PC:n voi ostaa asennuspalvelulla tai "valmiiksi asennettuna", kotiin saa ADSL-asentajan kohtuullista korvausta varten virittämään palvelun kuntoon. Silti tekniikka eriarvoistaa. Jos sinulla ei ole rahaa maksaa palvelusta, jäät paitsi. Aivan kuten se västönosa, jolla ei ole rahaa edes koko palveluun.

Ihan sivumennen, kerron yleensä itse sukulaisille ja tuttaville, että tuen vain niitä teknisiä laitteita joita olen ollut ostamassa tai valitsemassa. Minulle ei siis kannata soittaa XYFV -digiboksista joka ei toimi.