Kun olin tekniikan kuivaharjoitellut, heitin veteen ja onnistuinkin kelaamaan siiman sotkematta takaisin. Toinen heitto ja oho, pohjassa kiinni. Tai niin luulin, mutta haukihan se oli napannut kiinni. Sain hauen ihmeen helposti rannalle ja pakkohan sitä oli poseerata. Oli tuo nyt eri kokoinen kuin ne pienet ahvenet tai särjet joita aiemmin viime vuosina olin mato-ongella saanut.

Haukiparka oli vetäissyt koko syötin syvälle, joten hengiltä se oli otettava ennen kuin sain koukun irti. Ja koska telttaretkellämme ei ollut jääkaappia (kun ei ole sähköäkään), piti fisu laittaa heti paistokuntoon. Siinä sitten puolen yön tienoolla nautiskelimme itse pyydettyä haukea omalla rannalla. Hyvää oli sekin.
Sanomattakin selvää, että harrastus sai tästä melkoisen buustin. En ole vielä lisäkamoja paljoa ostanut, mitä nyt fileerausveitsen ja haavin ettei toiste tarvitse pienellä pesuvadilla ja tylsällä puukolla kalaa yrittää rannalle haalia ja fileoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti