Pitkä talvi

Laskeskelin, että talvikautta Tampereen korkeudella on kestänyt yhtäjaksoisesti jo melkein kaksi kuukautta. Ilman 11.1. alkanutta viikon suojakeliä lunta olisi nyt suorastaan paljon. On sitä kyllä ollut ihan mukavasti, hiihtämään on päässyt jopa kaupunkiladuilla. Tätä talvea ei totisesti parin edellisen jälkeen voi moittia!

Eilen satoi lisää lunta. Koska sää on ollut kylmähkö riittävän pitkään, ei melkein nollakelin räntäsadekaan sulattanut kaikkea pois. Vielä ehkä pääsisi kaupunkiladulle hiihtämään, jos ehtisin mennä. Tänä vuonna olisi ollut kaikki edellytykset rikkoa hiihtokilometriennätykset (jotka minulla ovat kyllä vaatimattomat), mutta hiihtolomaviikolla Levillä ollut kylmyys pienensi sen viikon panosta niin paljon, että matkaennätys jäänee rikkomatta.

Mappikalenterissa maaliskuun kuvassa on luminen maisema ja lumiukko. Pitkästä aikaa se vastaa todellisuutta.

Kisat taas ohitse

Tältä talvelta MM-mittelöt on taas ohitse. Minun ei pitänyt juuri mitään katsoa, mutta tulipahan sittenkin tuijoteltua telkusta hiihtoa ja sen sellaista sivakointia. Mitalisaaliskin oli enemmän kuin odotin. En henkilökohtaisesti olisi mitenkään uskonut, että Aino-Kaisa Saarinen on norjalaisten pikkutyttöjen syöntikunnossa, hieno saavutus ottaa useampi mitali. Nykyaikana kisoja on enemmän kuin aikaisemmin, joten on kohtuutonta odottaa, että yksi nainen keräisi mitskun joka kisasta.

Miesten hiihtomitalit olivat kuitenkin isoin yllätys. Nimittäin mitalitta jääminen sekä yhdistetyssä että mäkihypyssä ei yllättänyt minua ollenkaan. Yhdistetyn kaverit eivät kuitenkaan ole vielä (tai enää) hiihtäjinä sitä luokkaa kuin Manninen ja Lajunen, joihin heitä vertaillaan. Ja mäkihyppy taasen... Harri Olli pitäisi todella laittaa kuriin. Kaveri voi olla ujo ja arka, ja median kysymykset ja tapa ahdistella urheilijoita ei välttämättä aina ole kovin asiallista, mutta vittuilut kameran edessä ne vasta asiatonta käytöstä ovatkin! Koko Suomen mäkijuokkue on tyypillisesti "vain voitto kelpaa" -sakkia, jolta urheilun ilo tuntuu olevan hukassa ehkä Larintoa lukuunottamatta. Mäkihyppääjien henkisen puolen koutsaamisessa olisi tehtävä suunnanmuutos ja pian.

Kisapaikkana Liberec ei niin vakuuttanut, enimmäkseen säätila oli ikävä ja ladut näyttivät huonommalta kuin Pyhäjärven jää jolla itse olen nyt käynyt hiihtelemässä. Mutta mukavaa oli nauttia iloisten hiihtäjien menestyksestä. Onnittelut siis vielä kerran!