Helsingin metron putkirikko pisti vauhtia vanhoihin kalastajakylävitseihin, mutta todellisuudessa vitsit ovat olleet varmaan vähissä. Katastrofilta henkilövahinkomielessä säästyttiin, mutta aineelliset vahingot ovat varmasti mittavat.
Olen liikkunut paljon Helsingin kaupungin tunneleissa ja ihaillut sitä miten hienosti peruskalliota kaupungin alla on hyödynnetty tunneleissa. Tunnelit ovat laajat ja niillä on saatu hyvin piiloon kaupunkia rasittava kauttakulkuliikenne. Valitettavasti tunneleita tehtäessä on näemmä unohtunut huolehtia maanalaisen putkiston kunnosta. Vai miten muuten on selitettävissä kymmeniä vuosia vanhat putket joita on uusittu vain paikoin? Totta kai raitioliikenteen jatkuva tärinä (ja muu maailma siinä päällä) aiheuttaa putkiin vaurioita, sitä varten niitä pitäisi tavalla taikka toisella seurata jatkuvasti.
Nähdyn kaltaista vesionnettomuutta ei saa sattua tuollaisissa tiloissa. Ennaltaehkäisyyn pitää panostaa. Raha, joka on laitettu tunneleiden kaivamiseen on hukkaan heitettyä jos vesijohtoverkoston on samalla annettu vanheta lähelle laskennallista maksimi-ikäänsä.
Hienoa, jos sortumista ei kuitenkaan tapahdu vaan tilat saadaa kuivatettua. Alatasojen yrittäjiä käy sääliksi, kuka korvaa menetyt tulot? Sitä salaperäistä timanttiporamiestä tuskin saadaan kiinni, joka ylimääräiset reiät oli porannut...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti