Maanantai ja tiistain välisenä yönä saavuin Intiaan. Reissuun lähdin jo sunnuntai-iltana Tampereelta. Ensi yönä miellyttävän kätevästi puoli neljältä lähtee paluulento Saksaan. Minun pitänee kentälle raahautua kolme tuntia ennen sitä.
Sää Bangaloressa on lämmin, epätavallisen lämmin tähän aikaan vuodesta. Ensin se tuntui suorastaan kuumalta, mutta kroppa tottuu nopeasti. Edellisestä Intian visiitistäni on vierähtänyt parisen vuotta aikaa, ja paljon on muuttunut. Bangaloressa en ole käynyt lähes viiteen vuoteen. Lentokenttä oli uusi ja koko Intiaan saapumiskokemus on sitä myöten "pilattu". Ei enää ryntäilyjä holtittomasti "passintarkastukseen", vaan jonotus oli organisoitu ja kaikki toimi kuten muuallakin maailmassa.
Menen toimistolle joka päivä kolleegan kyydillä, minun tarvitsee vain ylittää katu hotellin kohdalta ja hän noukkii minut kyytiin. Kadunylitys onkin sitten jo toinen juttu...
Hotelli on ranskalainen mutta silti ihan ok. Pikkuisia omituisuuksia niin kuin maahan ehkä kuuluukin, mutta muuten kohteliasta ja ystävällistä palvelua. Yksin matkustava nainen ei tunnu olevan mitenkään erityisen outoa täällä. Hotelli kuhisee länsimaalaisia, mutta on myös paikallisten suosiossa, täällä oli rikkaan perheen häät ja tupa täynnä paikallista väkeä. Oli menoa ja meininkiä.
Mumbain pommitapausten jälkeen hotelleissa ja toimistoissa on otettu tiukemmat käytännöt. Kaikki laukut ajetaan läpivalaisun läpi joka kerta, kun tulet hotelliin sisään. Jokaisen on mentävä metallinpaljastimen läpi. Se tietysti piippaa joka kerta, mutta seuraus siitä on vain kohtelias pyyntö saada läpivalaista laukku. Autot pysäytetään porteilla ja autojen alustat katsotaan peilillä. Tosin yleensä katsotaan vain auton alusta kuskin alta tai konepellin alta, joten mikään kovin perusteellinen ei tämäkään pommitarkastus ole. No, maassa maan tavalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti