Lakesidessa

Lauantaina menimme A:n kanssa kokeilemaan millaista on pelata oikealla Country Clubin kentällä :), kävimme siis Lakesidessa Vammalassa. Ryhmän kolmas pelaaja valitsi kentäksi Järvenrannan, mikä saattoi olla ihan hyvä ratkaisu. Pirunpellossa rankkuja olisi voinut tulla lisää, en tiedä olisiko sieltä helpommin pallot löytyneet.

Joka tapauksessa kenttä oli positiivinen kokemus, itse pidin erityisesti takaysistä, joka minulta kyllä sujuikin paremmin. Pelaamiseen meni vain aika kauan aikaa, kenttä oli melko täynnä ja väylät pitkiä. Etenimme ihan hyvää tahtia vielä etuysin, mutta sen jälkeen oli pakko ottaa klubilta purtavaa ja juotavaa. Pidimme peräti 7 minuutin (!) tauon, silti takanamme tullut ryhmä, juoksueväät klubilta ostettuaan, kiiti ohitsemme ja aloitti takaysin ennen meitä. Huomasivat kyllä tulla asiaa pahoittelemaan, kun istahdimme odottelemaan omaa vuoroamme, mutta päivä oli nätti ja pieni levähdys oli ok joten annoimme heidän mennä. Seurauksena kyllä oli, että saimme useampaan kertaan odotella heitä ennen omia avauksia tai väylälyöntejämmekin. Ilmeisesti pallon saaminen riittävän pitkälle väylää pitkin on hankalaa vähän enemmän elämää nähneillekin pelaajille.

Päivän saldoksi jäi yksi par ja yksi bogey sekä semmoinen nätti 200 metrin avaus viimeisellä reiällä. Muuten on kyllä vielä paljon harjoiteltavaa...

Kierros Sportstrackerissä.

EDIT:
Sen verran vielä kommentoitava, että Lakesidessa oli omat mestaruuskilpailut viikonloppuna. Greenit oli ajettu niin lyhyiksi kuin mahdollista, todella nopeiksi siis, ja reiät porattu koviksi ja teräviksi reunoiltaan. pallo saattoi mennä helposti 360 asteen kiepauksen reiän reunoja pitkin putoamatta sisään. Kun vielä greenit ovat muutenkin kallistettuja, ei mitään saanut ilmaiseksi. Summattuna, en ole koskaan pelannut niin vaikeilla greeneillä. Niinpä muutaman kakkosputin upotusta puolestatoista metristä tai kahdesta tuuletteli ihan mielellään, vaikka tulos olisikin ollut tupla tai ynnä muuta.

Väylät olivat myös hyvässä iskussa, joten hienoa golfia pääsimme pelaamaan.

Juoksuvyöharjoittelua

Kävimme eilen Jasun kanssa pitkästä aikaa juoksulenkillä. Päätin kokeilla myös juoksuvyötä, jonka ostin jo keväällä. Olin ajatellut, että se toimisi hyvin ainakin hiihtolenkillä, sillä sen saisi repun vyönauhaan kiinni. Mitään vyölaukkua yms. minulla ei ollut joten juoksuvyö oli pakko laittaa housun vyötäröllä olevaan kiristysnaruun kiinni.

Homma toimi yllättävän hyvin, kiinni ollessaan Jasu vain pysyy aina melko lailla vierelläni, joten minun on pakko pitää juoksuvyöstä kädellä hieman kiinni ettei koira kompastu siihen. Menimme taas Pyynikillä osittain pienemmillä poluilla, joilla annoin koiran juosta vapaana. Silloin Jasu aina innostuu ja juoksee lujaa, menemme suorastaan kilpaa. Tai siis koira voittaa 6-0, en minä sitä kiinni saa varsinkaan niillä poluilla jotka ovat puiden juuria täynnä.

Sää oli hyvä, mukavan lämmin ja koirakin toipunut juoksuistaan niin, että intoa piisasi. Kaiken kaikkiaan mukava lenkki. Nyt voi levätä pari päivää, huomenna golfia ja ehkä maanantaina seuraavan kerran juoksemaan.

Kesä on virallisesti ohitse

Nöyrryin viime viikolla jo pitkiin housuihin töihin pyöräillessäni. Tänä aamuna oli pakko laittaa takki päälle. Vedin vielä ohuen takin niskaani ja sekin tuntui liian ohuelta aamun viimassa. Nyyh, kesä on ohi :(, caprit ja shortsit joutaa pesuun ja ylähyllylle.

Pirkkalan korkkaus ja vähän yleisurheilua

Perjantai-aamusta oli tii-aika 6:40 T:n kanssa Pirkkalan kentällä. En ollut sielläkään ennen pelannut, joten odotin innolla. Sää oli hieno, aamu oli kirkas vaikkakin viileä, mutta kierroksen edetessä lämpö nousi. Meillä oli tavoiteaikana neljä tuntia tai alle, koska T:llä oli palaveri jo yhdeltätoista. Neljään tuntiin päästiin.

Kenttä oli hieno. Vaikka etuysin piti olla helpompi, olin siinä jotenkin kipsissä ja vedin melkein kaikki avaukset raffille tai outtiin. Takaysi oli vaikeampi, mutta onnistuin siinä pitkillä avauksilla paremmin. Lyönti oli kyllä samalla tavalla hukassa kuin keskiviikkona, joten tuloksellisesti muisteltavaa ei juuri jäänyt. Joka tapauksessa hieno kenttä oli mukava kiertää hyvässä seurassa. Aamusella saimme vielä melko rauhallisestikin pelata, perässä tuli kyllä porukka jonka yhteistasoitus oli neljäsosa meistä, mutta he pelasivat vain etuysin. Ainoastaan kentän huolto häiritsi hieman. Pakko sanoa, että en pysty aloittamaan rennosti jos takana odottaa traktori ja sen kuski päästäkseen tiiauspaikkaa leikkaamaan.

Omien kierrosten jälkeen oli terapeuttista taas katsella Golfin majoria tv:stä. Mokia sattuu näköjään muillekin. Tigerin voittoa toivoin, mutta toisaalta oli hienoa että se menikin nyt ihan uudelle kaverille. Ja miten hieno on laji jossa maailmanlistan 110. voi pelata rinta rinnan maailmanlistan 1. kanssa ja voitta tämän!

Yleisurheilun MM-kisatkin alkoivat. En ehtinyt viikonloppuna paljon muuten katsella, mutta miesten 100 metrin välierät ja loppukisan katsoin. Eipä ole hetkeen näkynyt yhtä hienoa juoksua kuin Jamaikan Usain Bolt vetää. Mies ei ole selainen takavuosien voimajuoksija mitä USA:sta oli tapana tulla, vaikka voimaakin löytyy. Melkoinen ennätyskin syntyi. Tyson Gay juoksi myös loistojuoksun ja teki hienon oman ennätyksensä. Sääli sinänsä, että se ei riittänyt.

Etikettipohdintaa

Kävin eilen ensimmäistä kertaa pelaamassa Tammerissa golfia A:n kanssa. Pelasimme tietysti koko kierroksen. Sää oli huonohko, vähän väliä tihkutti vettä ja päästessämme 11. reiälle sade muuttui suorastaan rankaksi. Jatkoimme kuitenkin peliä, vaikka sanottava on, että läpimärältä raffilta lyöminen ei oikein sujunut. Olosuhteita ei huonosta tuloksesta voi syyttää, kuka käski sinne raffille lyömään... Kierroksen lopputulos oli tosiaan huono, vain pari bogeytä sain aikaiseksi muutamalla väylällä (en suinkaan vain par 3:lla). Kenttä oli kuitenkin ihan hyvän oloinen eikä minusta ollut ollenkaan vaikea pelata uudellakaan kentällä. Pikkuisen oli alussa hakemista paikoissa ja siirtymisissä. Greenit olivat toki haastavia, koska ne olivat eri tasoissa ja kallistettuja, mutta sain ne haltuun kyllä jos lähestyminen oli edes sinne päin. Jotain on greenien luvustakin jäänyt jo päähäni ja ainakin ruoho greenillä toimi aina johdonmukaisesti.

Paitsi että tutustuin uuteen kenttään niin sain havainnoida myös erilaista kulttuuria. Golfin etikettiinhän kuuluu toisten pelaajien kunnioitus ja kohteliaisuus. Tammerissa sen huomasi vaikka pelasimmekin kahdestaan. Aina tavatessamme muita reiältä toiselle siirtyessämme kaikki tervehtivät ääneen ja molempia erikseen. Vain joskus tuollaista sattuu Messukylässä. Kuitenkin Pirkanmaan Golfissa, jonka kenttä Messukylä on, on pitkäaikaisia ja golfin etiketin varmasti hyvin tuntevia pelaajia. Enkä nyt tarkoita vain sitä puistokenttää, par-3:sta, jossa usein pelaa ihmisiä joilla ei käyttäytymissäännöistä sen puoleen kuin golfin muistakaan säännöistä ole kovin selvää käsitystä.

Kumma juttu. Minusta se kohteliaisuus on toisaalta homman suola, harrastetaan yhdessä ja kuulutaan johonkin. Kohteliasta käytöstä ei muutenkaan ole tässä maassa liikaa...

Golf-huumaa

Kummasti tuli holarista lisäpotkua. Valitettavasti kädet eivät vain suostuneet yhteistyöhön, moottorisahaus ja muu ankara metsurointi aiheutti kipua käsissä ja lopulta tulehduksen oikeassa ranteessa. Siitä seurasi useamman viikon tauko ja mielipaha sen vuoksi.

Lopulta eilen kävin par3:lla kokeilemassa miltä käsi tuntuu. Homma sujui ihan ok, mitä nyt kerran epäonnistuin aloituslyönnissä ja osuin maahan => ei suositeltavaa ranteen osalta. Mutta eiköhän se tästä. Fysioterapeutti antoi jumppaohjeet ja yritän niitä noudattaa. Homman ideana on nimittäin tehdä riittävän vähän, mutta oikein voimistelua.

Peli on alkanut kuitenkin selvästi sujua. Par3:lla lyöntien määrä keskimäärin kierroksella on tippunut noin 10:llä viime vuodesta ja tasoitus on kuitenkin laskenut ihan kivasti. Vieläkin puuttuu tasaisuus, mutta into olisi kova. Kierroksia on kuitenkin tältä kesältä kasassa vasta kymmenkunta. No, ensi viikoksi on pari jo varattuna...