Sivut

torstaina, elokuuta 14, 2008

Verkko-ostoksia

Olen tilaillut netistä vuosien varrella kaikenlaista, mutta pari viikkoa sitten tilasin ensi kertaa huonekaluja. Käytin "nerokkaasti" nimettyä huonekalukauppaa, etsittyäni pitkän aikaa oikeanlaista työpöytää. Tarkoitukseni oli ensin katsoa netistä perinteisten huonekalukauppojen esitteitä, jotta tietäisin oliko niissä edes haluamaani mallia, mutta googletuksen jälkeen päädyinkin huonekaluja netissä myyvän liikkeen sivuille.


Käynti perinteisissä huonekaluliikkeissä katsomassa tarjontaa osoitti, että nettikauppa olikin kilpailukykyinen hinnaltaan ja ennen kaikkea malliltaan. Pöydän piti sopia tietyn mittaiseen kulmaan, joustaa ei liikaa voinut, koska rakennetukipylväiden poistaminen on niin hankalaa, joten päädyin tilaamaan pöytäsetin netistä. Ohessa kuva vanhasta setistä.


Toimitus poikkesi askoiskusotkista sillä, että kalusteet tuotiin toki osissa, mutta vain kerrostalon alaovelle josta ne piti itse kantaa sisälle. Mikäs siinä, pari pöytälevyä, laatikosto ja jalat.


Paketin sisältä paljastui kyllä kaikki tarvittava, mutta vähän enemmän osissa kuin olisin toivonut. Laatikosto oli kyllä koottuna lähes valmiiksi, mutta pöydän kansiin ei ollut tehty ruuvinreikiä metallijaloille vaan ne sai piikillä tehdä itse. En vieläkään omista akkuporakonetta, jota olisi voinut käyttää ruuvaamiseen, joten käsityöksi meni. Ja toimistotyöhön tottuneilla maitokäsillä kävi sitten niin, että aikani epäergonomista, puisen pään omaavaa piikkiä käsiteltyäni huomasin, että keskelle kämmentä oli tullut rakkula. Jouduin kutsumaan apulaisen kiinnittämään viimeiset jalat, mutta kuten viereisestä kuvasta näkyy, pöytä kyllä kasaantui.

Kaikenkaikkiaan hommaa voi silti suositella. Toimitus oli nopeampi kuin valintaa tehdessä luvattiin, luultavasti siksi, että ymmärsin valita Suomessa valmistetun pöydän enkä Saksasta tuotavaa. Paketit olivat tarpeeksi pienet, jotta ne viitsi itse kantaa ala-ovelta. Toki työpöydän tilaaminen testaamatta oli riskialtista, mutta lopputulos kyllä ihan onnistui. Jalat ovat säädettävät, joten korkeutta voi muutella. Ja en kuitenkaan työskentele pöydän ääressä enää ihan niin pitkiä aikoja kuin opiskeluvaiheessa.

Ruuan tilaaminen netistä on vielä kokeilematta...

maanantaina, elokuuta 04, 2008

Hauskanpitoa: Golfin ytimessä

Tämän kesän jälkeen kehtaan tunnustaa julkisesti, että pelaan golfia. Voin nimetä sen jopa harrastuksekseni. Viime vuotisista peleistä ei tullut mitään, mutta tänä vuonna jo ekoilla kerroilla harjoitellessani rangella lyönnit lähtivätkin pisemmälle ja helpommin. Jopa tasoitus on laskenut. Mikään maagisen hyvä se ei vieläkään ole, mutta kyllä kieltämättä tuntuu kuin apina olisi hypännyt niskasta pois, kun voin kertoa, että se ei ala enää vitosella.

Golf on hassu laji. Kun lakkasin jatkuvasti pelkäämästä, että en osu palloon lyödessäni, lyönnit alkoivat kantaa. Välillä joku väylä menee ihan pipariksi ja palloja hukkuu "paketillinen", välillä tulee tulokseksi par tai vähintään bogey, vaikealla väylällä.


Tänään kierroksen ainoaksi muistelun aiheeksi (hyvä seura ja sää tekivät pelistä muuten mukavan :D) jäi golf-uran ensimmäinen birdy, birkku. Onneksi A:lla oli birkkupullo mukana. Kuvassa aloituslyönnin lopputulos.

Mutta siitä hauskanpidosta. Mailaa on kieltämättä tullut puristettua ja välillä kiroiltua kentällä. Hiljaa mielessäni päätin ensimmäisten epäonnistuneiden kierrosten jälkeen keväällä, että jos homma ei edisty, poltan bägin syksyllä. Onneksi homma lähti vähän edistymään. Urheilulehden vinkistä tutustuin kirjaan nimeltä Buddha pelaa golfia (Seppo Palminen). Ja onneksi tutustuin. Kirjan luettuani muistin miksi aloin pelata golfia alunperinkin, ja kierrokset ovat kieltämättä tuntuneet paljon mukavimmilta. Sillä golfissa on loppujen lopuksi kyse hauskanpidosta. Vähemmän vakava suhtautuminen omaan peliin tekee siitä rennompaa ja nautittavampaa. Sen kyllä tiesin alunalkaenkin, että golfissa on kyse kasvamisesta ihmisenä. Mistä muusta voi olla kyse, jos muutaman pallon aloituksesta suoraan järveen lyötyäsi sinun pitää silti kerätä tavarasi, tukea kavereitasi heidän suoriutuessaan väylästä hyvin ja hymyillen tehdä taas seuraava aloitus seuraavalla väylällä?

Joka tapauksessa enää en vilkuile kelloa toisella väylällä toivoen, että homma olisi jo ohi, vaan pelaan ihan mielelläni kaikki yhdeksän reikää läpi. Vielä kun oppisin harjoittelemaan...