Polttaa jo

Tänäänkin suunnattiin aamusella golf-väylille. Aloitettiin puolikas kierros 10:30, ja silloin oli jo polttavan kuuma. Kierrokseen meni 1h 50 m, lähinnä aikaa kului palloja etsiessä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sai kyllä meidät hikoilemaan. Ja poltti pohkeeni.

Juuri kun viimeisen väylän tiiauspaikalle astellessani ajattelin, että tämä oli huonoin golf kierros "niin kuin 4eva", niin enkös tintannut draiverilla niin kauniin aloituslyönnin piikkisuorana keskellä väylää ettei moista ole hetkeen nähty! Ja kakkoslyönnillä tulinkin 15 m päähän greenistä, se jäi vähän vajaaksi. Päivän eka chippi joka meni sinne minne tähtäsin, par-putti 15 cm päähän kupista. Ironista. Joten sen sijaan, että olisin haudannut bägin jonnekin syvälle, laitoin sen nätisti varastoon odottamaan huomisaamua. Jos sää sallii (ja pohkeissa on nahkaa), niin kenttä kutsuu taas.

Mutta on se golf vaan jännä laji. Siinä oppii koko ajan jotain uutta, erityisesti itsestään. Ja jos pelaa useinkin samojen kavereiden kanssa, alkaa oppia heistäkin sellaisia puolia mitä ei muuten tulisi esiin. Kun alkaa omia reaktioitaan ymmärtää ja pystyä myös käsittelemään (ja ennen kaikkea nollaamaan), homma sujuu jotenkuten. Minua luulisi kilpailuhenkiseksi, mutta ymmärsin jo aikaa sitten, että golfissa suurin vastustajani katsoo peilistä.