Vuosi lähestyy loppuaan

Vuoden loppu saapuu lumisissa tunnelmissa. Oli hienoa viettää jouluakin talvisissa tunnelmissa, lunta on tullut nyt jo viikon ajan joka päivä. Pitkästä aikaa tuli haettua aattona ruokahalua pulkkamäestä. Ostin aatonaattona pulkan, virallisesti se on tarkoitettu koiran opettamiseen. Eipähän ole enää Jasulla pulkkakammoa :). Lisäksi koira aina voitti, epäreiluista keinoista huolimatta (pitelimme sitä hetken kiinni antaaksemme laskijalle etumatkaa), se oli aina ensimmäisenä sekä mäen alhaalla että ylhäällä.

Sukset on kaivamatta vielä esiin, vaikka keliä olisikin jo ollut. En vain ole saanut aikaiseksi. Ilmastonmuutoksesta huolimatta kulunut vuosi on ollut Suomessa kylmä. Silti ilmastonmuutos on tosiasia, Intiassakin sen huomasi.

Noh, nyt toivon, että sää pysyisikin talvisena ja että ehtisin kerätä hiihtokilometrejä ihan täällä etelässäkin ennen maaliskuun alun Levin reissua. Aamulenkki koiran kanssa lumisessa maisemassa, auringon vasta suunnitellessa ylösnousua, on taianomainen. Metsä on kaunis, kaukaiset valot valaisevat lumista järven selkää ja koira on jokaisesta heittämästäni lumipallosta yhtä innoissaan. Vuodenajoissa on puolensa.

Talvikelejä

Pakkasta on kestänyt viikon ajan. Aika makeeta, hieman lisää lunta niin olisi todella talvista. Itselleni pakkanen on lähinnä kerrospukeutumiskysymys, mutta koiraa kyllä on palellut melkolailla. Piti oikein ostaa lämpimämpi takki, jonka sisäpinta ei sähköisty niin pahasti. Jasu-parka oli viikko sitten nypittävänä, turkki on nyt lyhyt ja siisti, eikä selvästikään riittävän lämmin. No, lenkit on nyt sitten viikon ajan enemmänkin suoritettu kuin vain "tehty".

Joulukin olisi tulossa. Pikkupaniikkia puskee kaiken tarpeellisen hankkimisen suhteen, yritän sitä vielä pidätellä. Taas se tulee yllättäen, käsittämätöntä. Pitää ehkä laittaa kalenterihälytys ensi vuoden marraskuulle, "kerää luusi kasaan ja ala valmistautua joissa, laiskuri!". Positiivista on ne extravapaat jotka pidän joulun aikaan.

Joulukuun alkua Intiassa

Maanantai ja tiistain välisenä yönä saavuin Intiaan. Reissuun lähdin jo sunnuntai-iltana Tampereelta. Ensi yönä miellyttävän kätevästi puoli neljältä lähtee paluulento Saksaan. Minun pitänee kentälle raahautua kolme tuntia ennen sitä.

Sää Bangaloressa on lämmin, epätavallisen lämmin tähän aikaan vuodesta. Ensin se tuntui suorastaan kuumalta, mutta kroppa tottuu nopeasti. Edellisestä Intian visiitistäni on vierähtänyt parisen vuotta aikaa, ja paljon on muuttunut. Bangaloressa en ole käynyt lähes viiteen vuoteen. Lentokenttä oli uusi ja koko Intiaan saapumiskokemus on sitä myöten "pilattu". Ei enää ryntäilyjä holtittomasti "passintarkastukseen", vaan jonotus oli organisoitu ja kaikki toimi kuten muuallakin maailmassa.

Menen toimistolle joka päivä kolleegan kyydillä, minun tarvitsee vain ylittää katu hotellin kohdalta ja hän noukkii minut kyytiin. Kadunylitys onkin sitten jo toinen juttu...

Hotelli on ranskalainen mutta silti ihan ok. Pikkuisia omituisuuksia niin kuin maahan ehkä kuuluukin, mutta muuten kohteliasta ja ystävällistä palvelua. Yksin matkustava nainen ei tunnu olevan mitenkään erityisen outoa täällä. Hotelli kuhisee länsimaalaisia, mutta on myös paikallisten suosiossa, täällä oli rikkaan perheen häät ja tupa täynnä paikallista väkeä. Oli menoa ja meininkiä.

Mumbain pommitapausten jälkeen hotelleissa ja toimistoissa on otettu tiukemmat käytännöt. Kaikki laukut ajetaan läpivalaisun läpi joka kerta, kun tulet hotelliin sisään. Jokaisen on mentävä metallinpaljastimen läpi. Se tietysti piippaa joka kerta, mutta seuraus siitä on vain kohtelias pyyntö saada läpivalaista laukku. Autot pysäytetään porteilla ja autojen alustat katsotaan peilillä. Tosin yleensä katsotaan vain auton alusta kuskin alta tai konepellin alta, joten mikään kovin perusteellinen ei tämäkään pommitarkastus ole. No, maassa maan tavalla.