Talviurheilua ja urheilutalvea

Onpa ollut niin hieno talvi etten muista koska viimeksi! Paitsi ehkä joskus 80-luvun lopulla, kun olin natiainen ja koulussa alaluokilla. Lunta on varmasti enemmän kuin koskaan minun Tampereella asuessani. Pakkanenkaan ei ole haitannut yhtään, se on vain pukeutumiskysymys. Koiraa on kyllä käynyt sääliksi, se ei ulkona viihdy -20 asteen pakkasessa, ei vaikka takkeja olisi kaksi ja töppösetkin jalassa. Lenkit jäävät väkisinkin lyhyiksi. -10 astetta tuntuu olevan sen raja, siinä se tarkenee juosta ilman takkia ja viihtyy paremmin.

Talviulkoilua on totisesti voinut harrastaa, ainoa este on ollut paikoin liian kylmä sää. Ja miten mielettömän hienon näköistä luminen maisema on!

Tämän talven aikana käydään myös jälleen Olympialaiset. Etukäteen (siis ennen vuoden vaihdetta olevien tietojen perusteella) odottelin suurtakin suomalaisten urheilujuhlaa, mutta kyllä aika pieneksi on ilonaiheet jääneet. Se nyt oli maailmancupeista nähtävissäkin, etteivät suomalaiset palkintokorokkeille nouse ilman isompia venymisiä. Maanantainen jääkiekko-ottelukin oli kuin toisinto muutamien vuosien ajalta, Ruotsi veti turpaan jos ei nyt sentää kuus-nolla niin sitten 3-0. Sain kyllä lohdutusta tänä aamuna: olin aivan varma toisen erän jälkeen, että suomalainen kissimirrilauma palaa kotiin maitojunalla, mutta niin vain se olikin Ruotsi joka tippui.

Huomenna alkaa talviloma. Se kuluu taas Levillä, kuten viimekin vuonna. Tänä vuonna tosin säiden puolesta ei tarvitsisi lähteä talviurheilemaan Lappiin, mutta kun se mahdollisuus kerran on, niin tuleepahan otettua kunnon irtiotto arjesta. Pitstoppi on edessä huomisiltana Oulussa, melkein se on Suomen peli katsottava hotellissa, sen verran mielenkiintoiseksi tämä meni. Tämän illan ohjelmistosta naisten jääkiekko lienee myöskin se kaikkein toiveikkain menestyksen kannalta. Kohti uusia pettymyksiä, kuten muutamassa lehdessä jo toitotettiin...