Tekstarijupakointia

Johan on Kanerva sopan keittänyt! Mies ei selvästi pysty hillitsemään käytöstään, tuollainen tekstarointi ei liene ministerin arvolle sopivaa. Kaikenlisäksi kyseessä on ulkoministeri. Minulle ei auennut kuka tuo taitelija, johon Kanerva kovasti ammatillisessa mielessä tykästyi, oikein on ja miksi asia ponnahti julkisuuteen, paitsi tietysti julkisuudenhakuisuuden vuoksi. Mutta henkilöstä viis, juuri kun pääministeri on puinut omaa yksityiselämäänsä ja siihen sisältyviä tekstiviestejä oikeudessa, päättää ulkoministeri esitellä omaa sorminäppäryyttään.

Vanhasen kannanotto asiassa sopii hyvin hänen muuhunkin tapaansa käsitellä asiaa, median vika eikä tässä ole mitään ongelmaa. Eihän Vanhanen salli muutenkaan keskeneräisten asioiden käsittelyä julkisuudessa, eli poliittinen keskustelu on maassamme kiellettyä, koska asiat ovat hallitukselta kesken. Minulla oli omat epäilykseni Kanervan nimityksestä, mutta mies tuntui toimivan hyvinkin energisesti ja näkyvästi roolissaan, siis ihan työasioissa, ennen tätä jupakkaa. Ehdin jo ajatella, että hänen nimittämisensä taisi sittenkin olla hyvä juttu.

Ulkoministeri, joka tunnetaan ulkomailla törkyvaarina, ei varsinaisesti nauti luottamusta. Erottaminen tai eroaminen on ehkä kuitenkin liian raju temppu, mutta Kanervan esittämä anteeksipyyntökin oli sellaisenaan liian sekava puhdistaakseen todella pöydän. Enää tämä ei saa toistua, silloin mennään jo liian pitkälle. Luultavasti Katainen jotain tämän kaltaista onkin Kanervalle esittänyt. Ei tuollaista käytöstä voi sallia, sadat viestit jollekin povipommille työkännykästä alkaa viitata jo voimakkaasti tietynlaiseen asenteeseen tai ongelmaan.

Sinällään tapaus kuvaa taas oivallisesti suomalaista yhteiskuntaa, meillä suurimmat palstatilat saa ennakko-odotukset F1-kaudesta sekä poliitikkojen töppäilyt varsinaisen toimen ulkopuolisissa asioissa, viikkotolkulla.