Talvisään ihailua Lapissa

Tänä vuonna talvilomaa ei vietettykään Rukalla kuten monena vuonna aikaisemmin, vaan Levillä. Lähdimme reissuun jo perjantaina, itse asiassa Tampereelta auto lähti autotallista 14:20. Jasu oli toimitettu hoitoon edellisenä päivänä.

Vietimme yötä Oulussa, pysähdyimme matkalla vain syömään Viitasaaren ABC:lle ja saavuimme Ouluun jo yhdeksän jälkeen illalla. Holiday Inn osoittautui hyväksi paikaksi yöpyöä välillä, aamusella tukevan aamiaisen ja tankkaamisen jälkeen olimme jo takaisin nelostiellä nokka kohti pohjoista ennen kahdeksaa.

Koska olimme aikaisin liikenteessä, saimme ajella paljon rauhallisemmissa olosuhteissa kohti pohjoista kuin mitä olimme ennen Oulua ajaneet. Aamiaisen ansiosta syödä ei matkalla tarvinnut, pysähdyimme vain Napapiirillä kahvilaan. Kittilään saavuimme jo yhden aikaan.

Aikaisen saapumisen ansiosta ehdimme ladulle jo samana päivänä. Heitimme pienen, lihaksia avaavan :) vajaan yhdeksän kilometrin lenkin mökkialueen valaistuilla laduilla. Minut yllätti hieman se, että pimeä tuli vasta viiden jälkeen. En ole ollut tähän aikaan pohjoisessa koskaan, vain aikaisemmin ja paljon myöhemmin talvella. Viideltä näki vielä hienosti hiihtää mökille.

Tänään sunnuntaina sitten suuntasimme uudelle lenkille. Kuten Sports Trackerin kuvasta näkee, lenkki osoittautui pirteässä -15 asteen pakkasessa niin tiukaksi, että piti tulla loppumatka ski bussilla mökille. En vain enää jaksanut hiihtää metriäkään. Energiatasot pääsivät laskemaan liian alas muutama kilometri ennen Levi-keskusta, ja loppumatka oli tuskaista. Noh, nyt levätään ilta ja katsotaan mitä huomenna jaksetaan.

Pakkasta on, aamusella oli -20 astetta, ja paljon lunta.

Full moon

Keli vaihtui taas nopeasti jäätäväksi. Tänä aamuna teimme Jasun kanssa taasen lenkin Pyynikin nurmikentälle, Rosendahlin luokse. Täysi kuu loimotti taivaalla, ja hienon näköinen se olikin! Taivas ei ollut enää täysin musta vaan todella tumman sininen, ja kuu oli, lähestyessään taivaanrantaa, suuri ja keltainen. Se muistutti oikeastaan elokun kuutamoa. Harmitti taasen, että valokuvausvehkeet eivät olleet mukana. Tosin hyvä kuva olisi edellyttänyt paitsi kameraa niin myös jalustaa, ja jäisellä tiellä varusteiden raahaaminen koiran tarkkailun lisäksi olisi ehkä ollut turhan riskialtista urheilua.

Kova tuulen ansiosta katselutuokio tuli pidettyä lyhyenä. Haltin Windstopper -pipo on osoittautumassa talven parhaaksi hankinnaksi...

Jasun kanssa hiihtämässä

Eilen kävimme taasen hiihtämässä, tällä kertaa halusimme Jasun mukaan, joten menimme Pyhäjärven jäälle. Pyrimme jäälle suksien kanssa mahdollisimman nopeasti, koska suksien kantaminen ja koiran kaitseminen, kun se on kiinni, on ihan riittävän hankalaa lyhyenkin matkan ajan. Menimme siis jäälle läheltä eteläpuistoa.

Aloitimme melko myöhään, neljän jälkeen, mutta valoa oli ihan riittävästi. Sumu vain haittasi näkyvyyttä toiselle puolelle rantaa. Lämpötila oli noussut jo lähelle 0:aa, lumi oli jo kosteaa ja jääkin paikoitellen melko märkää.

Koira oli innoissaan. Se juoksi useimmiten ladulla (varsinkin jos vieressä ei mennyt kävelypolkua) ja meidän välissämme. Jasu todella tykkää olla ulkoilussa mukana, sen häntä heilui, kun se juoksi ja "ajoi takaa" edellä hiihtäjää. Välillä vähän huilattiin, mutta eihän innokas koira malttanut paikoillaan pysyä vaikka yritimmekin pysähtyä. Märkä lumi alkoi kuitenkin kerääntyä sen tassuihin palloiksi, joten paluumatkalla vauhti oli jo vähän rauhallisempaa. Hyvin koira pärjäsi vastaantulijoidenkin kanssa, vaikka oli vapaana.

Ihan Tahmelan rantaan asti emme viitsineet hiihtää, alkoi tulla pimeää ja halusimme säästää vähän koiraakin. Hiihtolenkki Sports Trackerissä.

Hyvä kuitenkin, että tuli käytyä hiihtämässä, nyt kun katson ikkunasta niin ulkona sataa vettä :(.