Kesän määritelmä

Aamulla oli lämmintä 22 astetta, kun menin koiran kanssa ulos lenkille vartin yli kahdeksan. Ilma oli leppeä, mutta enteile kuumaa päivää. Lenkin jälkeen suuntasimme golf-viheriöille, kiersimme par-3 kentän harjoittelun merkeissä, parin viikon tauko näkyi taas lyönneissä. Lopussa ne osuivat jo kohdalleen (greenille siis), eikä kierros ollut kovin hikinen.

Mutta kierroksen aikana, kun katselin sinisen kirkasta taivaanrantaa ja rauhallisesti pelasin eteenpäin, tajusin että nyt todella on kesä. Ja hienointa tässä kohtaa lomassa on se, ettei ole kiire minnekään. Siis ei mitään erityistä aikataulua tässä päivässä, ei suoritusta joka pitää tehdä, ei mitään. Nautiskelin fiiliksestä koko lopun kierroksen. Minusta tuntuu, että viimeksi on ollut yhtä kiireetön hetki joskus helmikuussa talvilomalla, kun olimme uusissa talvimaisemissa eikä mitään erityistä ollut mietittynä.

Duuni on sellaista, jossa kiire on tapa, aina ollaan myöhässä ja koko ajan pitää suorittaa, tai huolehtia että muut suorittavat. Sitten on projekti, joka kyllä nollaa pään muuten, mutta on sekin täynnä aikataulua ja järjestelyjä. Kaipaan välillä sitä tunnetta, kun minun ei tarvitse säätää, suunnitella eikä aikatauluttaa mitään. Edes päivän ajan.

Mieletön fiilis tämän päivän jälkeen. Tällä tunteella jaksaa taas.