Ratina rokkasi eilen oikein kunnolla. 30 000 ihmistä oli mahdutettu stadionille katsomaan kuin Bruce Springsteen ja E Street Band vetivät melkein kolmetuntisen keikan. Keikka oli hyvä, pappa Bruce oli hyvässä vedossa ja pirteä, osasi ottaa yleisönsä. Vaikka soitto ei olekaan maagista ja biisit aika samankaltaisia, mitä pitkä setti vain korosti, niin live-esiintyjänä bändi on mainio. Konsertissa oli hyvä fiilis ja esiintymistä katseli mielellään. Toki monta hyvää biisiä jäi pois, koska uudelta albumilta piti soitella kappaleita, mutta muuten se menetteli. En itse pitänyt tuosta uudesta Working on a dream -levystä niin paljon. Mieleenpainuvinta siinä on ollut Outlaw Pete, josta pidän vain koska lännenhenkiset biisit nyt vain sattuvat olemaan heikkouteni. Kyseinen biisi on niin draamaa täynnä, että se on varmasti tehty kieli poskessa.
Rahoilleen sai keikalla totisesti vastinetta! Bändi soitti tosiaankin melkein kolme tuntia, ei isompia taukoja yleisön kosiskelua lukuunottamatta. Parasta settiä veti kyllä Jay Weinberg, joka paikkasi isäänsä. Nuori mies oli selkeästi jännittynyt, mutta soitti rumpuja todella hyvin. Tsekkasin kaverin taustoja nopeasti ja mielenkiintoista kyllä, wikipedia väittää hänen olevan itseopiskellut rumpali ja soittaneen vasta 4-5 vuotta. Ja tämä kiertue Brucen kanssa on varmasti nuoren miehen uran toistaiseksi suurin, joten ei huonompi aloitus ollenkaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti