Mitä koira EI syö jouluna

Jälleen on ohi joulun aika, koiran herkkuviikko. Jasulla on ollut rankka viikko takana, joka päivä on pitänyt nuuskutella ihania tuoksuja ja toki myös jotain saanut maistaakin.

Jasu nautti kinkun paistosta. Uskollisena se vahti kinkkua viimeisen ajan uunissa ja sen hetken, kun kinkku oli pöydällä vetäytymässä. Lämmin kinkkumaistiainenkin kelpasi. Säilytin kinkkua parvekkeella, Jasu makaili usein parvekkeen oven edessä vahtimassa. En tiedä pelkäsikö se, että joku vie kinkun siltä vai halusiko se vain olla valmiina, kun menen sitä noutamaan. Joka tapauksessa aina parvekkeen oven avautuessa koira oli nenineen välissä nuuhkimassa kinkkua.

Laatikotkin olisivat Jasulle kelvanneet. Vähän annoin perunalaatikkoa ja lanttulaatikkoa maistiaseksi, mutta eritoten lanttulaatikko on niin vahvaa, ettei pienen koiran ruuansulatuselimistö sitä kestä. Sienisalattiakin tarjottiin, mutta se ei kelvannut. Löytyi siis ruoka, jota Jasu ei syö.

Kinkku kelpasi aina. Välillä, kun istuin kinkkulautanen pöydällä vieressäni ja söin joulupahettani, kinkkuvoileipää sinapilla, tunsin kuinka koira tökki minua jalkaan. Jos vilkaisin sitä, se katseli merkitsevästi kinkkulautasta. Annoin minä maistiaisia, mutta yritin kovasti olla antamatta ihan heti sen jälkeen, kun koira oli sitä niin selvästi pyytänyt.

Jasu-paran nenä kyllä meinasi monta kertaa nyrjähtää. Myös naapuri oli paistanut kinkkua, ja se ihana tuoksu oli levinnyt koko käytävään. Suklaa tuoksui, pähkinät tuoksuivat, kaikki houkutukset. Koiralle kestänee myös vähän aikaa toipua joulun yltäkylläisyydestä...

Hirvipaistia joulun päätteeksi

Onnistuin ostamaan Pirkkalan Citymarketista taannoin kilon verran hirven kulmapaistia, jonka pakastin. Ajatuksena oli, että joulun päätteeksi, sian lihaan kyllästyttyämme, nauttisimme hirvipaistia, varsinkin kun oli vieraita tulossa. Lauantaina suuri hetki koittikin.

Otin paistin jo perjantaina sulamaan ja lauantaina aamusta jääkaapista lämpenemään. Päätin säveltää reseptin itse, kun en muistanut miten joskus aikaisemmin oli työpaikan saunaillassa valmistettu paistia. Reseptin nimi tuolloin oli ollut Hyrynsalmi special, ja minulla hatarat mielikuvat siitä miten se valmistettiin.

Pilkoin lihan palasiksi, sellaisiksi reiluiksi "karjalanpaistipaloiksi" ja poistin kalvon lihasta. Vaatii muuten terävää veistä. Sitten paistoin palat kevyesti paistinpannulla voin kanssa, hirvi on melko kuivaa lihaa ja voista siihen tarttuu mukavasti makua. Pilkoin kaksi isoa sipulia isohkoiksi suikaleiksi. Pistin lihat ja paistaessa kertyneen nesteen pataan. Maustoin lihat suolalla, pippurilla ja runsaalla tinjamilla. Sitten sipulit päälle ja pata uuniin, kannen alla. Lihoista oli paistaessa tullut niin paljon nestettä, että ne olivat mukavasti kosteina padassa.

Annoin satsin hautua uunissa parisen tuntia ennen kuin lisäsin joukkoon ruokakerman (10%), yhteensä jotain 3.5 dl. Laitoin joukkoon myös vehjäjauhoja, mutta niillä ei ollut toivottavaa, saostavaa vaikutusta. Tunnin lisäpaistelun jälkeen testasin makua (lisää suolaa) ja lisäsin uunin lämpöä niin, että seos jo hivenen kiehahti. Tällöin pistin siihen maizena-seoksen joukkoon saostamaan sitä (toimi) ja takaisin uuniin hetkeksi. Lisukkeena tarjosin perunamuusia ja puolukkahilloa sekä joulun jäännössalaatteja. Oli muuten hy-vää.

Ostoksilla marketissa

Olen siirtynyt pääsääntöisesti asioimaan kaupassa autolla, automarketeissa. Tämä muutos entiseen kävellen kauppaan -malliin siksi, että teemme ostokset harvemmin ja ostamme siis enemmän kerralla. Ja tämä taas johtuu siitä, että haluamme säästää aikaa. Sitähän säästyy, monen illan sijasta kaupassa tärväytyy vain yksi ja jää enemmän aikaa hengata koiran kanssa.

Marketeissa käyminen on kuitenkin herättänyt joitakin kysymyksiä. Kukahan kumma on se tyyppi, joka automarketin pihalla tykkää laittaa ostoskärrynsä niiden säilytyssuojassa siihen jonoon, jossa on eniten kärryjä? Sitten se ylipitkä kärryjono tukkii kulkuväylän. Kerran huomasin kuinka nuorehko mies toi tyhjät kärrynsä tuohon palautukseen ja pisti ne muitta mutkitta siihen pisimpään jonoon. Olin itse kauempana menossa vasta kärryjä ottamaan enkä ehtinyt haastatella häntä tästä ratkaisusta. Otin hänen palauttamansa kärryt ja kun toin ne myöhemmin takaisin, sain kyllä laitettua kärryt ihan hyvin niihin lyhyempiin joihinkin, joissa kärryt eivät vielä ole sään armolla ulkona.

Tiedän, että kärryjä kerättäessä lähemmäksi liikettä niitä vedetään pitkiin jonoihin jotka traktori- tai trukkikuljettaja sitten poimii kyytiin ja vie mennessään. Mutta tällöin jonot ovat tilapäisiä. Olen ihan vakuuttunut, että kärryjonojen kasvattajat ovat ihan oma ihmisrodun alalajinsa.

Jouluvalmisteluja - paras päivä edessä

Viikon päästä on joulunajan paras päivä, nimittäin aatonaatto. Pidän siitä kaikkein eniten, erityisesti siitä illasta. Aatonaattona siivotaan, valmistetaan jouluruokia, paistetaan kinkkua, tuodaan kuusi sisälle ja koristellaan se. Iltaa kohti päästään hiljentymään joulun odottamisen tunnelmaan glögilasin kanssa kuusta katsellen.

Vähän jänskättää miten imelletyn perunalaatikkoni taas käy. Viikonloppuna maistoin Saarioisten valmistuotelaatikkoa ja se oli yllättävän hyvän makuista. Päätin, että tänä vuonna paistelen laatikkoni jo pari päivää ennen joulua, jotta ehdin hakea kaupasta backupiksi valmislaatikon, jos omani ei ole tarpeeksi makeaa.

Joululahjat on melkein hankittu, paketointi puuttuu. Ruokaostosten tekeminen pelottaa jo etukäteen... Erehdyin eilen postiin muistamatta, että on viimeinen mahdollisuus postittaa joulukortteja. Jonossa oli muitakin ihmisiä...

Verkkokauppa pelastaa jouluostokset

Viimeiset pari vuotta, tai jos totta puhutaan niin viimeiset kymmenen vuotta, minulla on ollut vakavia vaikeuksia ehtiä jouluostoksille. Ongelma ei niinkään ole sukulaiset joille ostetaan lahjoja koko perheen nimissä, vaan puoliso, jota ilman pitäisi kaupoille ehtiä.

Opiskeluaikoina joulunalusviikot olivat täynnä tenttejä, enkä ainakaan parina viimeisenä opiskeluvuotena ehtinyt jouluostoksille juuri lainkaan, edes sukulaislahjoja ostamaan. Suunnittelin kyllä mitä hankitaan. Opiskelujen loputtua työkiireet ovat täyttäneet kalenterin. Jostain ihme syystä töissä on aina älytön puristus ennen joulua, "kaikki" halutaan valmiiksi, koska pariin viikkoon joulun ja loppiaisen välillä "suuri" osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän poissa. Tämä rutistus aiheuttaa vakavia ongelmia siviilielämän ajankäytön suhteen.

Viime vuonna maksimoin ongelmat reissaamalla pariin otteeseen ulkomailla joulukuussa. Lisäksi viimeinen joulunalusviikko meni polvileikkauksessa ja siitä toipumisessa. Tänä vuonna näyttää siltä, että reissaan taas hektisesti ja teen ne vähät vapaa-illat töitä. On jotenkin mukavampaa priorisoida se loppuun jäävä siivu omasta ajasta perheen parissa oleiluun kuin kaupassa rientämiseen. Sitä paitsi yksin kaupassa käynti vaatii niin paljon järjestelyjä, että yllätysmomentti on menetetty.

Ehdin viime vuonna jo hiukan kokeilla lahjojen tilaamista webistä. Tänä vuonna olen vienyt sen paljon pidemmälle. Olen tilannut jo isoimman osan aikomistani joululahjoista netin kautta ja mahdollisesti tilaan loputkin. Lahjat ovat tavaroita tai asioita joita kyllä saisi muualtakin, mutta näin ne tulevat todella pienellä ajankäytöllä. Hinta, jonka maksan kotiin- tai postiinkuljetuksesta, on pieni verrattuna säästettyyn aikaan. Kuljetuskustannukset ovat kyllä oikeasti aika pieniä. Jos paketin saa kotiin tai lähipostiin, johon on 800 metriä matkaa, viidellä tai kuudella eurolla, kyseessä on pikkuhinta. Lisäksi sen voin noutaa matkalla töistä kotiin ja piilottaa samantien.

Ja tietysti lahjaksi voi antaa jotain immateriaalista, kuten sovittua laatuaikaa. Luultavimmin paras lahja.