Jälleen on ohi joulun aika, koiran herkkuviikko. Jasulla on ollut rankka viikko takana, joka päivä on pitänyt nuuskutella ihania tuoksuja ja toki myös jotain saanut maistaakin.
Jasu nautti kinkun paistosta. Uskollisena se vahti kinkkua viimeisen ajan uunissa ja sen hetken, kun kinkku oli pöydällä vetäytymässä. Lämmin kinkkumaistiainenkin kelpasi. Säilytin kinkkua parvekkeella, Jasu makaili usein parvekkeen oven edessä vahtimassa. En tiedä pelkäsikö se, että joku vie kinkun siltä vai halusiko se vain olla valmiina, kun menen sitä noutamaan. Joka tapauksessa aina parvekkeen oven avautuessa koira oli nenineen välissä nuuhkimassa kinkkua.
Laatikotkin olisivat Jasulle kelvanneet. Vähän annoin perunalaatikkoa ja lanttulaatikkoa maistiaseksi, mutta eritoten lanttulaatikko on niin vahvaa, ettei pienen koiran ruuansulatuselimistö sitä kestä. Sienisalattiakin tarjottiin, mutta se ei kelvannut. Löytyi siis ruoka, jota Jasu ei syö.
Kinkku kelpasi aina. Välillä, kun istuin kinkkulautanen pöydällä vieressäni ja söin joulupahettani, kinkkuvoileipää sinapilla, tunsin kuinka koira tökki minua jalkaan. Jos vilkaisin sitä, se katseli merkitsevästi kinkkulautasta. Annoin minä maistiaisia, mutta yritin kovasti olla antamatta ihan heti sen jälkeen, kun koira oli sitä niin selvästi pyytänyt.
Jasu-paran nenä kyllä meinasi monta kertaa nyrjähtää. Myös naapuri oli paistanut kinkkua, ja se ihana tuoksu oli levinnyt koko käytävään. Suklaa tuoksui, pähkinät tuoksuivat, kaikki houkutukset. Koiralle kestänee myös vähän aikaa toipua joulun yltäkylläisyydestä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti