Taas on se aika vuodesta. Nimittäin se, kun aikuisista tulee lapsia taas. Ja tämän ilmiön saa aikaan puusta pudonneiden lehtien muodostamat kasat, joita Tampereen kaltaisessa puistokaupungissa riittää. Tänä vuonna tosin kaupunki on alkanut puhdistaa kasoja enemmän kuin aikaisempina vuosina, parhaat kasat häviävät jopa yhden arkipäivän sisällä.
Kuka voi vastustaa lehtikasaa maassa? En tarkoita, että siihen pitäisi heittäytyä selälleen pyörimän tai edes juosta sen läpi, mutta kuinka moni voi kävellä lehtikasan läpi normaalisti jalkojaan nostellen, antamatta lehtien kahista jalkojensa päälle, laahaamatta jalkojaan lehtien läpi?
Empiiristen tutkimusten mukaan lähes jokainen aikuinen reagoi lehtikasoihin samaan tapaan. Seurasin joskus Hämeenpuistossa ihmisten tapaa mennä vaahteranlehtikasan läpi. Kasa oli todella iso ja lähes koko puistokäytävän leveydeltä, sen olisi voinut halutessaan kiertää, mutta kukaan ei tehnyt niin. Itse asiassa useimmat hakeutuivat kävelemään kasan läpi, ikään ja sosiaaliseen asemaan, sikäli kun sen voi pukeutumisesta päätellä, katsomatta. Toisaalta on suorastaan hassunkurista, että ihminen joka kävelee puku päällä ja salkku kädessä virallisen oloisena ja kiireisin askelein, selvästi hidastaa lehtikasan kohdalla ja kahlaa sen läpi välittämättä siitä mahdollisuudesta, että suorat housut kuraantuvat.
Oma henkilökohtainen suosikkini on vaahtera. Sen lehdet ovat mukavan isoja, värikkäitä ja ilmavia maassa. Jos kukaan ei ole katsomassa, voin potkiskella niitä ihan rauhassa. Hämeenpuistossa kävelen kasan läpi nautinnollisesti, mutta en jää potkiskelemaan. Olen pari kertaa työelämän aikana osallistunut soveltuvuustesteihin, joissa pitää täytellä pitkä kyselykaavake, ja yksi kaavakkeen kysymyksistä on ollut (vastausvaihtoehtoina Totta tai Ei) "Minusta on mukava kahlata syksyisin lehtikasan läpi". Pitäisi joskus selvittää mitä tuolla kysymyksellä halutaan saada minusta irti. Joka tapauksessa, kauniissa syyssäässä lehtikasojen pelkkä näkeminenkin saa hyvälle mielelle, ja läpikävely on mahtavaa. Toivottavasti tämä fiilis ei huku minulta iänkään myötä. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti