Mahtavaa oli katsella lumisadetta eilen! Ja kun se kaiken lisäksi jatkui vielä tällekin päivälle, riemulla ei ollut rajoja. Jo viikonloppuna loin kaihoisia katseita Koulukadun tekojääradalle ja mietin missä kunnossa luistimeni ovat. Nyt tuli vihdoin lunta maahan. Haluaisin takaisin vanhanajan talvet, jolloin oli kylmää ja paljon lunta. Pääsisi hiihtämään, luistelemaan ja välillä vähän vaan tarpomaan lumeen. Helppo tietysti minun sanoa, kun auto on autohallissa yön lämpimässä eikä tarvitse tehdä itse lumitöitä.
Jasukin sekosi lumesta. Koiraparka ryntäili edestakaisin lumessa jälkiä haistellen. Teimme aamulla pitkän lenkin vauhdikkaasti, kun Jasu juoksi edelläni ja dippasi päänsä jokaiseen jalan- ja tassunjälkeen. Viime talven lumijaksot olivat niin lyhyitä, että koira ei ehtinyt missään vaiheessa tuohon haisteluun kyllästyä. Mielenkiintoista nähdä miten käy tällä kertaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti