Voittiko eilen paras joukkue, siitä voi olla montaa mieltä. Peli oli paikoin aika kauheaa katseltavaa, vaikkakin tietysti tapahtumarikas eikä todellakaan tylsä. Rangaistuslaukauskilpailussa Lehtonen oli maalissa todella hyvä, pesi vastaantuloillaan jenkkivahti Grahamen mennen tullen.
Miten käy lauantaina? En oikein tiedä. Jos Ruotsi-pelin hyvät asiat, hyvä karvaus ylhäältä, tiukka puolustus ja paikoitellen hyvin pyörinyt hyökkäys yhdistetään eilisen Suomi-USA pelin onnistumisiin, maalit paikoitellen saatiin tehtyä, voi joukkue peitota Venäjänkin. Venäjä on ollut pelottavan hyvä, joten tekemistä riittää. Minun odotukseni joukkue on ylittänyt.
Koirastakin pakko mainita: perheen pikku hellantelttu hurmaa kävelylenkeillä kaikki vastaantulijat. Uskomatonta miten koiran kanssa voi tutustua uusiin ihmisiin, koira ikäänkuin herättää jokaisessa vastaantulijassa joko luonnollisen ihastelureaktion (Jasu osaa olla suloinen niin halutessaan) tai varsinaisissa koiraihmisissä halun kertoa omista lemmikeistään, edesmenneistä tai mukana olevista.
Reaktiot ovat toistaiseksi olleet positiivisia, koira on niin pieni ja suloinen, että kukaan tuskin mitään negatiivista viitsisikään kommentoida. Myös minä olen jaksanut ottaa kasvatusneuvot sun muut ihan positiivisesti. Se onkin toinen hassu juttu, jokaisella tuntuu olevan tiedossa miten koira pitäisi oikeasti kasvattaa, oli heillä itsellään koiraa tai ei, ja neuvoja satelee... No, mikäs tuollaista suloista palleroa on ulkoiluttaessa, se heittäytyy riiviöksi enimmäkseen vain sisätiloissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti