Kun uutinen Kimi Räikkösen siirrosta Ferrarille vahvistui viime vuonna, mietin tosissani pitkään voinko kannustaa enää Kimiä F1-kisoja seuratessani. Mika Häkkisen ja Michael Schumacherin vuosien taistelu paremmuudesta sekä erityisesti Ferrari-tallin harjoittama, kuskeja eriarvoistava taktiikka, oli saanut minut inhoamaan tuota korskeiden orhien tallia.
Hetken aikaa olin enemmänkin Heikki Kovalaisen kannalla, vaikka Kimin ja Alonson taistelu mestaruudesta olikin kääntynyt Alonson ja Renaultin hyväksi jo Alonson ensimmäisellä kaudella ja saanut minut siten karsastamaan myös Renault-tallia.
Kuitenkin talven mittaan mieleni on sikäli muuttunut, että eilen Räikkösen saavuttaessa Ferrari-debyyttikisassaan paalupaikan olin vilpittömästi iloinen. Tänä aamuna heräsin katsomaan kisaa kuudelta (kiitos kovalevyllisten digiboksien saatoin nukkua tunnin pisempään ja aloittaa kisan katsomisen silti ajoissa) ja kannustin Räikkösen hienoon, ylivoimaiseen voittoon. Räikkönen voitti kisan tismalleen sillä tavalla joka hermostutti minua ykköskuljettajan ollessa Michael Schumacher.
Niin sitä siis vanhat kaunat unohtuvat ja Ferrarista on tullut ykköstalli. Tärkein kriteerini on kuskin suomalaisuus, ei tallin värit. Ja Rosbergiä en laske suomalaisten joukkoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti