Mies! Varo petetyn naisen raivoa!

Vielä alkusyksystä en tiennyt kuka on Susan Kuronen, kun en poliitikkojen elämänmenoa seuraa ihan niin tarkasti, että tietäisin kuka kulkee kenenkin kanssa. Olisin mieluusti tietämättä sitä vieläkään, mutta Susan (ja toimittajat) ovat päättäneet toisin. Käsittämätöntä, että jonkun naisen yhdeksän kuukauden (ja kymmenen päivän) suhde on noussut näin suureksi asiaksi, josta pitää julkaista uusia juttuja joka viikko (jos toimittajat eivät sitä muuten älyä, Susan ottaa yhteyttä itse) ja aiheesta on nyt jo julkaistu kirjakin.

Siis ihan todella, rakkaudessa sattuu kaikenlaista, aina ei osu sitä ikuista onnea kohdalle ja yleensä suhteen päättyessä ainakin toiseen osapuoleen, useimmiten varmaan molempiin jollain tasolla, sattuu. Se jolle suhteen päättyminen tuleekin ns. yllätyksenä, kokee sen varmaa todella tuskallisena. Mutta pitääkö asiaa vatvoa kuukausitolkulla julkisesti, kirjoittaa kirja (kas kun ei sen nimi ollut Elämäni Matin rinnalla) ja jatkaa vatvomista lisää? Auttaako julkinen vatvominen? Tai oikeammin, mitä Susan oikein haluaa?

Villi veikkaus: rahaa ja julkisuutta. Tuskin ymmärrystä ja lievitystä "tuskaansa". Minä en nimittäin usko, että tässä on kyse sydänsuruista ja naisen tuskasta. Pikemminkin petetyn naisen raivosta. Naisen, joka kuvitteli itsensä jo presidenttiehdokkaan morsiameksi, puolisoksi ja miksei valtakunnan ykkösnaiseksikin, mutta tulikin ryminällä haaveistaan alas Matin tehtyä "bänät". Suomessa ei ole kukaan petetty nainen raivoaan ihan näin pitkälle ennen vienyt, vaikka maailmalla onkin nähty vastaavantyyppisiä, pahempiakin, tapauksia (Clinton ja sikariepisodit).

Koko jupakassa on yksi hyvä puoli: Matti (siis Nykänen) ja Mervi eivät mahdu samoihin otsikoihin. Jossain vaiheessa Matti (Nykänen) huomaa tämän ja keksii varmasti jotain uutta.