Etikettipohdintaa

Kävin eilen ensimmäistä kertaa pelaamassa Tammerissa golfia A:n kanssa. Pelasimme tietysti koko kierroksen. Sää oli huonohko, vähän väliä tihkutti vettä ja päästessämme 11. reiälle sade muuttui suorastaan rankaksi. Jatkoimme kuitenkin peliä, vaikka sanottava on, että läpimärältä raffilta lyöminen ei oikein sujunut. Olosuhteita ei huonosta tuloksesta voi syyttää, kuka käski sinne raffille lyömään... Kierroksen lopputulos oli tosiaan huono, vain pari bogeytä sain aikaiseksi muutamalla väylällä (en suinkaan vain par 3:lla). Kenttä oli kuitenkin ihan hyvän oloinen eikä minusta ollut ollenkaan vaikea pelata uudellakaan kentällä. Pikkuisen oli alussa hakemista paikoissa ja siirtymisissä. Greenit olivat toki haastavia, koska ne olivat eri tasoissa ja kallistettuja, mutta sain ne haltuun kyllä jos lähestyminen oli edes sinne päin. Jotain on greenien luvustakin jäänyt jo päähäni ja ainakin ruoho greenillä toimi aina johdonmukaisesti.

Paitsi että tutustuin uuteen kenttään niin sain havainnoida myös erilaista kulttuuria. Golfin etikettiinhän kuuluu toisten pelaajien kunnioitus ja kohteliaisuus. Tammerissa sen huomasi vaikka pelasimmekin kahdestaan. Aina tavatessamme muita reiältä toiselle siirtyessämme kaikki tervehtivät ääneen ja molempia erikseen. Vain joskus tuollaista sattuu Messukylässä. Kuitenkin Pirkanmaan Golfissa, jonka kenttä Messukylä on, on pitkäaikaisia ja golfin etiketin varmasti hyvin tuntevia pelaajia. Enkä nyt tarkoita vain sitä puistokenttää, par-3:sta, jossa usein pelaa ihmisiä joilla ei käyttäytymissäännöistä sen puoleen kuin golfin muistakaan säännöistä ole kovin selvää käsitystä.

Kumma juttu. Minusta se kohteliaisuus on toisaalta homman suola, harrastetaan yhdessä ja kuulutaan johonkin. Kohteliasta käytöstä ei muutenkaan ole tässä maassa liikaa...