Hauskanpitoa: Golfin ytimessä

Tämän kesän jälkeen kehtaan tunnustaa julkisesti, että pelaan golfia. Voin nimetä sen jopa harrastuksekseni. Viime vuotisista peleistä ei tullut mitään, mutta tänä vuonna jo ekoilla kerroilla harjoitellessani rangella lyönnit lähtivätkin pisemmälle ja helpommin. Jopa tasoitus on laskenut. Mikään maagisen hyvä se ei vieläkään ole, mutta kyllä kieltämättä tuntuu kuin apina olisi hypännyt niskasta pois, kun voin kertoa, että se ei ala enää vitosella.

Golf on hassu laji. Kun lakkasin jatkuvasti pelkäämästä, että en osu palloon lyödessäni, lyönnit alkoivat kantaa. Välillä joku väylä menee ihan pipariksi ja palloja hukkuu "paketillinen", välillä tulee tulokseksi par tai vähintään bogey, vaikealla väylällä.


Tänään kierroksen ainoaksi muistelun aiheeksi (hyvä seura ja sää tekivät pelistä muuten mukavan :D) jäi golf-uran ensimmäinen birdy, birkku. Onneksi A:lla oli birkkupullo mukana. Kuvassa aloituslyönnin lopputulos.

Mutta siitä hauskanpidosta. Mailaa on kieltämättä tullut puristettua ja välillä kiroiltua kentällä. Hiljaa mielessäni päätin ensimmäisten epäonnistuneiden kierrosten jälkeen keväällä, että jos homma ei edisty, poltan bägin syksyllä. Onneksi homma lähti vähän edistymään. Urheilulehden vinkistä tutustuin kirjaan nimeltä Buddha pelaa golfia (Seppo Palminen). Ja onneksi tutustuin. Kirjan luettuani muistin miksi aloin pelata golfia alunperinkin, ja kierrokset ovat kieltämättä tuntuneet paljon mukavimmilta. Sillä golfissa on loppujen lopuksi kyse hauskanpidosta. Vähemmän vakava suhtautuminen omaan peliin tekee siitä rennompaa ja nautittavampaa. Sen kyllä tiesin alunalkaenkin, että golfissa on kyse kasvamisesta ihmisenä. Mistä muusta voi olla kyse, jos muutaman pallon aloituksesta suoraan järveen lyötyäsi sinun pitää silti kerätä tavarasi, tukea kavereitasi heidän suoriutuessaan väylästä hyvin ja hymyillen tehdä taas seuraava aloitus seuraavalla väylällä?

Joka tapauksessa enää en vilkuile kelloa toisella väylällä toivoen, että homma olisi jo ohi, vaan pelaan ihan mielelläni kaikki yhdeksän reikää läpi. Vielä kun oppisin harjoittelemaan...