Mietinkin, että milloin mediassa puututaan esimerkiksi Kanervan sairaslomaan, ja tänään osui Aamulehdestä silmiini juttu aiheesta. Joskus olen voivotellut miten helpolla työntekijäpuoli saa sairaslomia: jos työ ei maistu niin ei muuta kuin pikkuisen niiskuttamaan työterveyteen ja 3 päivää tulee heti. Usein ne, jotka todella eivät hae turhan takia sairaslomia, eivät sellaista välttämättä ainakaan helpolla saa edes tarvittaessa. Esimiesportaan pitkäaikaiset sairaslomat skandaalinkäryisissä tilanteissa ovat sitten toisesta ääripäästä.
Mutta onko oikein olla sairaslomalla, kun töissä on paineita? On eri asia sairastua stressin vuoksi työuupumukseen, modernisti burn outtiin, eikä siitä kyllä useimmiten ole kyse. Nokian kaupungin nokkamies tuskin uupui stressiin vaan koki kovat paineet liiallisena. Kanervankaan tapauksessa kyseessä tuskin oli mikään pitkäaikainen, uuvuttava stressi sinänsä. Miksi esimiesporras saa siis vetäytyä ainakin osittain palkalliselle sairaslomalle, kun on paineita? Eikö tietyissä töissä juuri pitäisi paineita sietää? Palkaton poissaolo tai rästilomien pito olisi parempi ratkaisu.
Vaikea kyllä kuvitella yksityisellä sektorilla moista tilannetta, pörssiyhtiöiden työnantajat eivät vastaavaa työportaalta kyllä katsele. Paitsi tietyllä nimeltämainitsemattomalla sektorilla, jossa olen kuullut "minulla on pitämättömiä sairaslomia tänä vuonna vielä jäljellä, voisin lähteä pohjoisiin kalaan viikoksi". Olen selvästi väärällä alalla, julkisella sektorilla voi näköjään olla törttöilynsä jälkeen pari viikkoa sairaslomalla ja käyttää sen ajan lenkkeillen, antaen haastatteluja paikallislehdille jne. tai jättää vesisotkun siivouksen alaisilleen ja olla pois näkyvistä muutaman kuukauden ajan, palata sitten, kun vettä voi taas juoda. Huoh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tulee kyllä mieleen johtoportaan osalta se, että miten määritellään toimintakyvyttömyys. Jos ajatellaan jotain mekaanista tai siihen liittyvää pelkästään suoritettavaa työtä, pystyy minusta työntekijä toimimaan aika vajaakuntoisena vielä niin, että työ saadaan tehtyä.
Sitten kun lähdetään ajattelemaan suunnittelua ja johtamista niin henkisen hyvinvoinnin tärkeys korostuu ja vajaakuntoisena voi tehdä virheitä, joiden kustannukset ovat selkeästi kalliimpia tai jopa kriittisiä yrityksen kannalta. Jos ei pysty esimerkiksi keskittymään yrityksen strategiaan tai vaikka tärkeiden tuotteiden arkkitehtuurin suunnitteluun täysipainoisesti niin eikö silloin ole käytännössä työkyvytön ja parempi olla sairaslomalla?
Väittäisin itse tämän perusteella, että johdon ja vaativaa suunnittelua tekevien pitäisi ehkä saada jopa helpommin sairaslomaa, koska jos he tekevät työnsä huonosti, heijastuvat sen vaikutukset useampiin ihmisiin tai pahimmillaan koko organisaatioon.
Eri asia ovat sitten tuollaisia mahdollisuuksia väärinkäyttävät johtajat tai sellaiset, jotka kesken kriisin lähtevät lomalle. Jos henkilö kriisin ilmestyessä häipyy sairaslomalle, voidaan miettiä, että onko henkilö alunperinkään oikea valinta tuollaiseen tehtävään, jossa kriisejäkin pitää joissain tilanteessa pystyä johtamaan.
Jos ajatellaan kriisitilannetta esim. sodassa, johtaja, joka jää jumiin ja ei pysty toimimaan, vaihdetaan ja harkitaan uudelleen sijoittamista -- ei niin, että kriisin loputtua sama johtaja palaa siihen tehtävään, johon ei selvästi täysin pysty.
Lähetä kommentti